MTT:n selvityksiä 30. Vuonna 2001 kotimaisen naudanlihan tuotanto oli 89 milj. kg. Määrä oli noin 3 milj. kg kulutusta pienempi. Tuotanto perustuu pääosin lypsykarjatiloilta saatavaan eläinainekseen, sillä vain noin 10 % kotimaassa tuotetusta naudanlihasta on peräisin liharotuisista eläimistä. Luonnonmukaisesti naudanlihaa tuotetaan noin 2 milj. kg vuodessa. Kotimaisen naudanlihantuotannon elvyttämistä selvittänyt työryhmä ehdotti naudanlihantuotannon lisäämiseksi ensisijaisesti kahta toimenpidettä: nautojen teuraspainojen nostamista ja emolehmien määrän lisäämistä. Emolehmätiloja oli vuonna 2001 noin 2 500 ja emolehmiä runsaat 27 000. Luomutuotannossa tiloista oli vain 3,4 %. Emolehmäpalkkiota haettiin vuonna 2002 noin 34 000 emolehmästä tai hiehosta. Määrä oli yli 20 % suurempi kuin edellisvuonna. EU:n Suomelle myöntämä palkkiokiintiö sallii tuen maksamisen 55 000 eläimelle, joten emolehmätuotantoa on vielä varaa lisätä. Vähäinen kiinnostus emolehmätuotantoon johtuu pääasiassa tuotantomuodon heikosta kannattavuudesta. Hintasuhteiden ja maatalouspolitiikan ohella kannattavuutta heikentävät epäedulliset luonnonolosuhteet ja tuotantorakenne sekä heikko eläinaines. Suomessa kasvatetaan tällä hetkellä kahdeksaa eri lihakarjarotua, joista yleisin on hereford. Rotujen määrä on suuri koko populaation kokoon nähden, mikä aiheuttaa ongelmia lihakarjan jalostustyöhön. MTT:ssä (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) emolehmiä on tutkittu säännöllisesti vuodesta 1988 alkaen. Tutkimukset ovat olleet pääasiassa tuotantokokeita emolehmillä ja niiden jälkeläisillä. Kokeet osoittavat, että hyvällä eläinaineksella, kuntoluokan tai kasvutavoitteen mukaisella ruokinnalla sekä huolellisella hoidolla voidaan päästä hyviin tuotantotuloksiin monenlaisissa tuotanto-olosuhteissa. Ulkokasvatuksessa hoitajan ammattitaito ja emon kyky huolehtia vasikoistaan korostuvat. Emolehmätuotannon taloustutkimus on vähäistä, eikä erilaisissa tarkkailuaineistoissa ole riittävästi erikoistuneita tiloja emolehmätuotannon taloudellisten tunnuslukujen selvittämiseksi. Tässä tutkimuksessa laaditut katetuottolaskelmat osoittavat tuotannon kiinteille kustannuksille jäävää katetta, kun kokonaistuotot ja muuttuvat kustannukset on määritetty tuotantokokeiden panos-tuotos -suhteiden mukaisiksi. Lisätutkimusta emolehmätuotannossa tarvitaan etenkin vaihtoehtoisista karkearehuista ja laidunseoksista, joilla myös luonnonmukaisen tuotantotavan vaatimukset olisivat toteutettavissa. Ruokintatutkimukseen tulee liittää erilaisten vaihtoehtojen taloudellinen tarkastelu. Erilaisten loppukasvatusrehujen ja eri liharotujen risteytyksen vaikutusta teuraseläinten kasvuun sekä ruhon ja lihan laatuun tulee edelleen tutkia, jotta tavoitteet teuraspainojen nostamisesta olisivat saavutettavissa taloudellisen tuloksen tai lihan syöntilaadun siitä kärsimättä. Ympäristönhoidon edellyttämien rakenteiden kehittämistä on jatkettava, jotta vaihtoehtoisia ratkaisuja emolehmätuotannon järjestämiseksi olisi tarjottavissa erilaiset investointi- ja työnkäyttömahdollisuudet omaaville tuottajille. Taloustutkimusta tarvitaan nykyistä enemmän sekä yritystaloudellisten että markkina- ja tukipoliittisten kysymysten selvittämiseen.
