Äidin kertomus musertavan surun ja valoisan toivon ristiaallokossa.

Taru Hallikaisen raskaus alkoi kaksosraskautena. Kaikki vaikutti aluksi täysin normaalilta, raskaus eteni kesekenmenon kriittisimmän vaiheen yli. 23. raskausviikolla kaikki muuttui: toinen lapsista menehtyi kohtuun. Hallikainen synnytti yhden elävän ja yhden elämänsä jo päättäneen lapsen.

Lapsen menehtyminen kohtuun koskettaa erittäin montaa perhettä. On arvioitu, että joka viides äiti joutuu käymään läpi keskenmenon. Kun lapsi menehtyy 22. raskausviikon jälkeen, puhutaan keskenmenon sijaan kohtukuolemasta. Kohtukuoleman takia lapsensa joutuu hautaamaan vuosittain yli 200 perhettä. Aihe on ollut kauan tabu, josta ei ole puhuttu avoimesti.

Pikkuveljet eivät ole perhosia kuvaa toisen kaksosen menehtymistä kohtuun äidin silmin. Toisen kaksosen kohtukuolemaa ei ole käsitelty aiemmin suomenkielisessä kirjallisuudessa.

Lukija pääsee osalliseksi kivun myötä syntyneestä kasvusta, kun kirja haastaa lukijan miettimään omaa suhtautumista elämään, itseen ja muihin. Vaikeaa aihetta kuvataan koskettavasti ja taiten. Surusta on riisuttu kaikki turha koristelu ja paatos, asiat kuvataan väistämättöminä ja kirkkaina, jonka myötä kipeästä aiheesta lukeminen ja siihen eläytyminen ei ole pelkkää tunnemyrskyn riepottamista vaan jättää puhdistuneen olon.

Teos auttaa ymmärtämään millainen menetys kuolleen lapsen synnyttäminen on ja antaa konkreettista tietoa, kuinka kohdata menetyksen edessä surevat. Kirja sisältää kokemuksellisen kerronnan lisäksi tietoa keskenmenoista, kohtukuolemista ja surusta. Pikkuveljet eivät ole perhosia on uskomaton tarina elämän ihmeellisyydestä, kaksosuudesta ja kohtalosta.

Taru Hallikainen (s. 1977) filosofian maisteri ja viestinnän ammattilainen. Hallikainen lähestyy aihettaan paitsi äidin näkökulmasta myös viestinnällisestä näkökulmasta koulutuksensa ja ammattinsa kautta.