Tämä kirja analysoi seksuaalisen vapauden aatetta, sen maailmankatsomuksellisia ja uskonnollisia taustoja ja yhteiskunnallisia seurauksia. Seksuaalinen vapaus perustuu utopistiseen maailmankuvaan, joka joutuu törmäyskurssille todellisuuden kanssa. Seksuaalinen vapaus ei johda maanpäälliseen paratiisiin vaan aikuisten ja lasten lisääntyvään pahoinvointiin. Aikamme sukupuolisuutta ja seksuaalisuutta koskevia käsityksiä markkinoidaan tieteen nimissä.
Seksuaalisen vapauden aate ei kuitenkaan rajoitu aikamme länsimaiseen materialismiin ja postmodernismiin, vaan se on ilmennyt eri muodoissa pakanallisessa uskonnollisuudessa, ajanlaskumme alun gnostilaisuudessa, islamissa, kansallissosialismissa ja vihreän liikkeen perustana olevassa luonnon ykseyden mystiikassa.
Kaikkia näitä maailmankatsomuksia ja uskontoja yhdistää pyrkimys vapauttaa ihminen tai ainakin valikoitu eliittiryhmä syyllisyydestä ja häpeästä muuttamalla ja lieventämällä moraalilakia, erityisesti avioliitto- ja seksuaalinormeja. Seksuaalinormien murentamisesta seuraava ydinperheen hajoaminen kuitenkin heikentää yhteiskunnan heikoimpien jäsenten, eli lasten, perustavia ihmisoikeuksia. Kun ihminen määritellään perustavalla tavalla sukupuolettomaksi olennoksi, valtiolla on ennen näkemätön valta hallita perheitä. Pitkällä tähtäimellä luonnollisen sukupuolieron poistaminen lainsäädännöstä uhkaa vanhempien oikeutta lapsiinsa ja yleensä luonnollisten perhesiteiden suojattua asemaa.
Voiko valtio uudessa sukupuolineutraalissa yhteiskunnassa riistää lapset vanhemmilta, jotka eivät sen mielestä ole seksuaalisesti "suvaitsevia"?
Valtiotieteen ja kasvatustieteen tohtori Tapio Puolimatka toimii kasvatuksen teorian ja tradition professorina Jyväskylän yliopistossa ja käytännöllisen filosofian dosenttina Helsingin yliopistossa. Hän on tehnyt tutkimustyötä Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa vuosina 1983-1989 ja Notre Damen yliopistossa, USA: ssa, vuosina 1995-1998.