Talousrikosoikeudellisessa väitöskirjassa tutkitaan petosta liikesuhteessa. Tavoitteena on vastata siihen, millaiset normatiiviset kriteerit määrittävät sallitun ja kielletyn välistä rajaa yritysten välisessä liiketoiminnassa. Lähestymistapaa voidaan luonnehtia kriminaalipoliittisesti latautuneeksi – tai orientoituneeksi – rikoslainopiksi. Tutkimuksessa selvitetään, miten kriminaalipoliittisia argumentteja voidaan käyttää rikosoikeudellisessa systeeminmuodostuksessa ja oikeudellisessa ratkaisutoiminnassa tulkittaessa tiettyä rikossäännöstä. Tutkimuksessa päädytään siihen, että ihmiset voivat odottaa rikosoikeusjärjestelmän tarjoamaa suojaa vasta siinä tilanteessa, kun he ovat noudattaneet tiettyä huolellisuutta ja tarkkaavaisuutta taloudellisten asioiden hoidossa. Potentiaalisilla uhreilla on oma, normatiivinen vastuunsa informaation hankinnassa ja prosessoinnissa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että lainkäyttäjän on arvioitava, millaista informaatiota tekijä on välittänyt uhrin päätöksentekoa varten, millaisia perusteltuja odotuksia uhrilla on ollut ja voidaanko uhrin katsoa normatiivisesti erehtyneen. Tällöin arvioinnissa voidaan hyödyntää seuraavia tulkintaperusteita: 1) suojelutarpeen periaate, 2) suhteellisuusperiaate ja 3) konkreettisen epäilyn -kriteeri.