Lakien ja lainvalmistelun laatua parantaa se, että säännöksiä valmisteltaessa selvitetään ja harkitaan useita eri vaihtoehtoja. Tämä ajatus on jo pitkään vakiintunut osaksi erilaisia paremman sääntelyn ohjelmia ja ohjeita Suomessa ja kansainvälisesti. Sääntelyn vaihtoehdoista ei kuitenkaan eri syistä ole tullut sellaista menestystarinaa kuin lainvalmistelun kehittäjät ovat odottaneet. Tästä lähtökohdasta tässä tutkimuksessa on tarkasteltu erityisesti kolmea asiaa. Aluksi on eritelty keskeisiä sääntelystrategisia lähestymistapoja. Sen jälkeen on hahmoteltu sääntelyn vaihtoehdoista sellaista kokonaiskuvaa, joka palvelisi käytännön lainvalmistelutyötä realistisemmin kuin nykyiset ohjelmat ja ohjeet. Tämän tarkastelun pohjalta on arvosteltu niitä periaatteita ja ohjeita, joilla pyritty edistämään vaihtoehtojen hyödyntämistä lainvalmistelussa. Tutkimuksen päätteeksi on esitetty suosituksia.