Tutkimus pohjautui ajatukseen sosiaalisen todellisuuden diskursiivisesta rakentumisesta, jolloin isä- ja äitipuolena oleminen tuotetaan lähinnä kielen kautta. Kielen ja puheen avulla me emme vain kuvaa maailmaa, vaan myös organisoimme, rakennamme ja muutamme sosiaalista todellisuutta. Työn empiirinen osa koostui viidentoista aikuisen, kahdeksan (8) isäpuolen ja seitsemän (7) äitipuolen haastatteluista. Haastateltavat olivat kaikki eri perheistä. Kaikilla heillä oli omia lapsia joko edellisestä liitosta tai tästä liitosta. Haastateltavien puolisoilla oli yhteishuoltajuus lapsista entisen puolisonsa kanssa. Tutkimuskysymykseni olivat: Millaisia isä- ja äitipuolten toimija-asemia erilaisista kulttuurisista puhetavoista rakentuu? Millaiset kontrolliodotukset säätelevät isä- ja äitipuolten toimintaa? Millaisia seurauksia erilaiset kulttuuriset puhetavat mahdollisesti tuottavat ja ylläpitävät?

Uusperheessä isä- ja äitipuolelle vaarana ovat avuttoman ja voimattoman ajautujan toimija-asemat ja mahdollisuutena vastuullisen aikuisen ja perheen toisen aikuisen toimija-asemat. Oletuksia itsen kontrollin ulkopuolisista kontrollitekijöistä olivat isä- ja äitipuolilla sekä perheen sisäiset tekijät: puoliso, omat lapset, lapsipuolet että perheen ulkopuoliset tekijät: entinen puoliso, lapsipuolen toinen vanhempi, sukulaiset, kulttuuri ja yhteiskunnalliset tahot. Toisten kontrollitekijöiden merkitys erotteli isä- ja äitipuolia toisistaan,

sillä isäpuolet tulkitsivat toisten kontrollin oman itsen kontrollille enemmän tueksi ja äitipuolet enemmän uhaksi. Isä- ja äitipuolten omaan toimintaan vaikuttavia perusolettamuksia oli lasten biologisten vanhempien ehdoton ensisijaisuus lasten elämässä. Perusolettamuksena oli myös etenkin uusperheen alkuvaiheessa äitipuolilla, että puolison lapsia voi ja pitää rakastaa kuin omia lapsia. Olettamuksena oli myös lapsen edun takia, että muualla asuvan biologisen vanhemman kontrolli tuli hyväksyä torjumatta ja rajoittamatta, vaikkakin kontrolli aika ajoin ylitti ”yksityisyyden rajat”. Omat vaikutusmahdollisuudet rajoittuivat kodin seinien sisäpuolelle. Vaikuttamista lapsipuolen kasvatukseen perusteltiin yhteisessä kodissa asumisella, arjen yhteisvastuulla ja puolison tukena olemisella. Kodin ulkopuolelle oleviin asioihin vaikutettiin puolison kautta ja välityksellä. Uusperhe perheenä ja kotitaloutena ymmärretään samaksi asiaksi. Kulttuurisessa puheessamme parisuhde ja vanhemmuus liitetään yhteen. Ydinperheen ympärillä on kaksi kehystä: perhekehys ja biologinen kehys.

Avioeron jälkeen nämä kehykset erkanevat toisistaan. Isä- ja äitipuolet katsovat asioita perhekehyksestä käsin ja uusperheessä perheenjäsenten vuorovaikutus tapahtuu perhekehyksen sisällä. Lapsipuolten muualla asuva biologinen vanhempi toimii biologisesta kehyksestä käsin ja hänen kannaltaan isä- tai äitipuoli voi näyttäytyä aivan ulkopuolisena. Biologisten vanhempien vuorovaikutus liittyy sekä perhekehykseen että biologiseen kehykseen. Perhekehyksen murtaa kuitenkin aika ajoin biologinen kehys. Isä- ja äitipuolet kokivat olevansa ulkopuolisia omassa perheessään. Isä- ja äitipuolet olivat kuitenkin itse pitämässä yllä eri kehyksiä, sillä he katsoivat, että biologinen kehys on niin vahva että he eivät edes harkinneet sen murtamista. Uusperhe on verkosto, jossa kaksi tai useampia kotitalouksia ovat liittyneinä toisiinsa ja näiden kotitalouksien vuorovaikutusta ympäröi uusperhekehys.

Isä- ja äitipuolet eivät tienneet mikä heidän roolinsa oli uusperheessä. He eivät voineet eivätkä halunneet ottaa biologisen vanhemman paikkaa, koska he ajattelivat, että biologiset vanhemmat ovat lapselle parasta. Samalla kun he varoivat menemästä biologisten vanhempien reviirille he voivat vaikuttaa vain kodin sisäisiin asioihin, jos aina niihinkään. Isä- ja äitipuolet pohtivat keitä he ovat tässä perheessä ja mitkä asiat perheessä kuuluvat heille.