MTT:n selvityksiä 31. Ruohosipuli on Suomen rannikkoseuduilla luonnonvarainen kasvi, joka soveltuu hyvin ilmastossamme viljeltäväksi. Kaupallinen viljely avomaalla on kuitenkin vähäistä, ja valtaosa käytettävästä ruohosipulista tuodaan ulkomailta. Kolmivuotisessa tutkimushankkeessa selvitettiin ruohosipulin viljelymahdollisuuksia laajahkoilla pinta-aloilla. Tutkimus sisälsi kaksi koetta: Lajike- ja katekokeessa verrattiin kuuden lajikkeen tai kannan satoisuutta ja laatua sekä tutkittiin muovikatteen hyötyjä kasvun ja rikkakasvien hallinnan kannalta. Lannoituskokeessa verrattiin erilaisia lannoituskäytäntöjä ensimmäisen sadonkorjuun jälkeen ja mitattiin ruohosipulin ravinteiden ottoa. Kenttäkokeet tehtiin MTT puutarhatuotannossa Piikkiössä multavalla hietamaalla. Kokeet perustettiin toukokuussa 2000. Ensimmäisenä vuonna saatiin kaksi satoa ja seuraavina vuosina neljä satoa. Lajike- ja katekokeessa musta muovi maanpinnan katteena lisäsi satoa ja helpotti rikkakasvien hallintaa. Hollantilainen –Tavallinen”-nimellä myyty viljelykanta, 1920-luvulla viljelyyn otettu kotimainen ”Hankoniemi” ja Saksassa jalostettu Grolau-lajike tuottivat parhaat sadot. Kauppakelpoisen sadon osuus ei vaihdellut kovin paljon lajikkeittain, mutta se laski selvästi toisena ja erityisesti kolmantena satovuonna. Ensimmäisen vuoden sadolla tehdyissä säilyvyyskokeissa Wilau-lajike säilyi heikoimmin. Lannoituskokeessa verrattiin perustamislannoituksen jälkeisiä lannoitusohjelmia: riittääkö pelkän typen lisääminen vai tarvitaanko moniravinteisia lannoitteita. Lisäksi verrattiin kahta ravinnemäärää. Istutuksen jälkeinen lannoitus toteutettiin kastelulannoituksena. Jo istutusvuonna korkeampi typpimäärä lisäsi satoa, mutta pelkän typen käyttö lisälannoitteena tuotti yhtä hyvän tuloksen kuin moniravinteiset kastelulannoitteet. Seuraavina vuosina sekä korkeampi typpimäärä että moniravinteiset lannoitteet lisäsivät satoa selvästi verrattuna alempaan määrään ja pelkkään typpilannoitukseen. Kasvusto otti maasta runsaasti ravinteita: toisena ja kolmantena vuonna sadon mukana poistui vuosittain typpeä 185-200 kg/ha, fosforia 17-20 kg/ha ja kaliumia 123-138 kg/ha eniten lannoitetussa ja korkeimman sadon tuottaneessa käsittelyssä.
