Oikeustieteen tieteenteoria on kokonaisesitys suomalaisen oikeustieteen ja etenkin lainopin edellyttämästä tieteenteoriasta. Sen oikeusteoreettisena lähtökohtana on yhtäältä Alf Rossin analyyttinen oikeusrealismi, sekä toisaalta Neil MacCormickin ja Ota Weinbergerin institutionaalinen oikeuspositivismi. Oikeustiede määritellään teoksessa monialaisena tieteenä, johon kuuluvat lainopin ohella myös oikeushistorian, oikeussosiologian ja oikeusfilosofian kaltaiset tutkimusalat, joita vain tutkimuskohteen edellytetty oikeudellisuus yhdistää. Tutkimuksessa perustellaan ajatus 2000-luvun institutionaalisesta oikeuslähdeopista, missä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuista ilmenevät yleiset oikeusohjeet on liitetty osaksi suomalaista tuomaria velvoittavaa oikeuslähdeoppia. Oikeustieteen tieteenkuva määritellään oikeuden äärellisyyden analytiikan ja institutionaalisen positiviteetin eli oikeudellisen tieto-opin, lingvistiikan, ontologian ja metodiopin sitoumusten avulla. Lainopissa sanotut tieteenteoreettiset koordinaatit viittaavat sen oikeuslähdeopillisiin, lingvistis-käsitteellisiin, konstitutiivisiin ja argumentaatioteoreettisiin sitoumuksiin, joiden kokonaisuutta voi kutsua lainopin tulkintamatriisiksi. Tutkimus kartoittaa suomalaisen lainopin keskeiset suuntaukset yhdeksän tulkintamatriisin avulla käsitelainopista ja analyyttisestä oikeustieteestä vaihtoehtoiseen lainoppiin, sosiaaliseen siviilioikeuteen, reella överväganden -juridiikkaan ja oikeustaloustieteelliseen laintulkintaoppiin sekä perusoikeuskeskeiseen laintulkintaoppiin. Teoksen liitteenä on sanasto, joka käsittää joukon tieteenteorian avaintermejä selityksineen.

Näköispainos v. 2003 julkaistusta teoksesta. Toimitusaika 1-2 viikkoa.