Ristiriitoja tarpeeksi kohtaamalla saattaa päättyä kasvamaan. Vaikka minä heräsin työmaailmassa, ihmisen suurin ja tärkein vastuuntunto ei liity työmaailmaan mitenkään. Vastuu itsensä rakastamisesta ylittää kaikki ihmisen luomat vastuut ja sitä ei voi ohittaa millään verukkeella: ilman rakkautta ei toteudu inhimillisyys muitakaan kohtaan. Vastuuntunnon kautta paranisi koko meidän suoritehysteerinen maailma. Tärkein työpesti alkaa siis jokaisella itsestä ja se alkaa kysymyksellä: kuka minä olen? Itselleen rehellinen löytää vastauksen, itseään huijaava ei. Jokainen löytää sen mitä tarvitsee.

Sielu on ihmisen opas, Elämästä Elämään. Ken sen on kohdannut, ei pelkää enää, eikä hylkää omaa sieluaan. Sen aikaan saa suuri ymmärrys oman totuuden.

Tämä on minun kasvutarinani, joka alkoi näyttäytyä tai kotiutua vasta työelämässä kokemieni kriisien kautta. Tämä saattaa siis olla herättelykirja myös jollekulle muulle, jos sille vain antaa itsessään luvan. Pakkoahan ei ole olemassa. On vain omia valintoja ja niistä johtuvia seurauksia. Minun tarinani alkaa mitättömän osasta; minä tiedän miltä tuntuu olla uhri, syyllinen, ei mitään. Koin suunnatonta huonommuutta ja riittämättömyyttä työelämän täydellisten ja virheettömien keskellä. Oli se tunne, ettei oikein kuulu tai sovi mihinkään. Miksi mikään tekemäni ei riitä täyttämään sitä, että minut hyväksyttäisiin?

Työmaailmassa jyrää raskas energia. Silti luontevinta on peilata sitä maailmaa, koska sen kautta itse heräsin. Se on raskasta siitäkin huolimatta, vaikka minun kokemani sieltä pois pyyhittäisiinkin. Sitä maailmaa silotellaan, mutta silottelulla se maailma ei tule muuttumaan. Silmien avaamiseksi tarvitaan rohkeita sotureita, jotka ovat valmiita laittamaan itsensä likoon, jotta siitä syntyisi jotain hyvää. Merkitystä on sillä, kuinka vastuullisesti tai vastuuttomasti yksilö kokee ja käsittelee kaiken, minkä valintojensa kautta kohtaa, sekä yksilöinä että yhteisönä. Työmaailmassa nämä tilanteet ja mahdollisuudet ohitetaan surutta. Minun onneni on, että käänsin minulle tarjotun huonon kokemuksen hyväksi kirjoittamalla sen ulos itsestäni. Samaa itsehoitoterapiaa voin lämpimästi suositella jokaiselle. Taitotasoa siinä tilanteessa ei pidä ajatella, vaan on hyvä vain kirjoittaa ja kirjoittaa. Se on minun mielestä eräänlaista tahtotilansa ilmoittamista maailmankaikkeuteen.