Kalevala Korun korusuunnittelijat ovat 1930-luvulta lähtien sommitelleet arkeologisten löytöjen perusteella suomalaisten rakastamia koruja. Esimerkiksi Hattulan linnun esikuvana on Hattulan Luurilan hopea-aarteeseen sisältynyt hieman rytyssä oleva hopeafiligraanilintu ja Halikon kääty on suunniteltu Halikossa torpparin mailta kaivetusta saviastiasta löytyneistä hopeahelmistä.

Kalevala Korun pitkäaikainen korusuunnittelija Seija Lindström ja arkeologian professori Unto Salo valottavat Kuutar ja ikiturso -kirjassa suosituimpien Kalevala-korujen taustoja, Lindström mielikuvituksen voimalla ja Salo kulttuurihistoriallisia yhteyksiä luoden.

Rautakaudella Suomi oli köyhä rajamaa, jossa ei kyetty elättämään taitavia hopeaseppiä. Sen sijaan suomalaiset pyysivät turkiksia, joita he vaihtoivat muualta tuotuihin koruihin. Näin koruissa on saatu vaikutteita Antiikin Roomasta asti germaanisten heimojen ja skandinaavien välityksellä. Niinpä roomalaisesta leijonasta on saattanut pohjoisessa muotoutua mursua muistuttava ikiturso ja aurinkomotiivin yleistyminen on kertonut kristinuskon leviämisestä ja sunnuntain muuttumisesta pyhäpäiväksi.

Kuutar ja ikiturso on kulttuurihistoriallinen sukellus suosituimpien korujemme historiaan. Runsaasti kuvitetussa teoksessa on Seija Lindströmin loisteliaita viivapiirroksia, valokuvia arkeologisista löydöistä, kulttuurihistoriallista kuvallista aineistoa ja historiallisia valokuvia. Se on hieno lahjakirja koruista ja niiden historiasta kiinnostuneelle lukijalle. Kirja juhlistaa Kalevalaisten naisten liiton 75-vuotista historiaa.