Näyttöenemmyysperiaatteena tunnetun teorian mukaan tuomioistuimen tulee perustaa tuomio sellaiseen seikkaan, jota voidaan jutussa esitetyn näytön perusteella pitää vastakohtaansa todennäköisempänä. Tutkimuksessa osoitetaan, että riita-asioiden normaalinäyttökynnyksenä tulee soveltaa näyttöenemmyyden vaatimusta, ja että näyttöenemmyysperiaatteen edut ovat painavammat kuin siihen kohdistettu kritiikki. Tutkimuksessa osoitetaan, että näyttöenemmyysperiaate ei ole ristiriidassa todistelua koskevan OK 17 luvun säännösten kanssa. Teoksessa tarkastellaan normeja, jotka sääntelevät sitä, miten näytön arvioinnin kohteeksi tulevat hypoteesit sopimuksenvaraisessa riita-asiassa muodostuvat. Lisäksi tarkastellaan Suomen ja muiden Pohjoismaiden oikeuskirjallisuudessa esitettyjä näkemyksiä näytön riittävyysarvioinnista sekä tilanteita. joissa näyttöenemmyysperiaatetta ei voida soveltaa, ja esitetään näitä tilanteita koskevia tulkintasuosituksia.