Runsaasti kuvitettu teos avaa näköalan aikaan, noin yhdeksään vuosituhanteen Satakunnan ja koko Länsi-Suomen esihistoriassa. Aikaan, jolloin jää ja meri olivat jättäneet maat metsän peittoon ja ihminen saapui, valtasi elintilansa ja muodosti vähitellen yhteisöjä. Hän loi aineellisen varustuksensa, painoi sen jäljet maahan ja metsään ja muutti luonnon ihmisenkin maisemaksi. Unto Salo selvittää jälkiä, joita ihmisen vuosisadat ja -tuhannet jättivät maahan ja maisemaan, kieleen, tapoihin, käyttäytymiseen, tietoihin, taitoihin ja käsitykseemme ihmisestä, maailmasta ja olemassaolosta. Nuo jäljet johtavat äärettömiin aikoihin. Esihistoriaa ja historiaa hallitsee syyn ja seurauksen rautainen side: ei ole mitään, mikä ei johtuisi aikaisemmasta, aika virtaa menneestä vain tähän päivään. Ajan ammoisen oloista on eräs vastaus menneisyyden kysymykseen.