Tutkimus selvittää, miten kasvatusauktoriteetin puuttuminen kasvatussuhteesta ja tämän toiminnan sisäiset ristiriitaisuudet vaikuttavat

kasvattajan itsensä ja kasvatettavan minä- ja todellisuudentulkintoihin sekä

liittymisen mallintamiseen vuorovaikutusmielikuvien ja käytännön tasolla.

Tutkimus soveltaa tuloksia kuvaten kasvatuspäätöksenteon kontekstissa väärän

(irrationaalisen) syyllisyyden siirtymistä sukupolvesta toiseen.

Kysely- ja haastatteluaineistoihin perustuvan tutkimuksen mukaan moraalisesta todellisuudesta vieraantuneet ja sisäisesti ristiriitaisen

toimintastruktuurin mukaan kasvattavat vanhemmat kuvittelevat siirtävänsä

kasvatettavilleen tietoisesti verbalisoimiaan ihanteellisia kasvatusarvoja- ja tavoitteita, mutta epäonnistuvat pääosin tässä pyrkimyksessään. Sen sijaan tiedostetut kasvatusintentiot välittävät lapselle enemmän väärää (irrationaalista) syyllisyyttä ja vääristyneitä tulkintoja vastuusta, koska

tietoisuudessa aikeiden edustamat minä-ihanteet saavat moraalista arvoa

varsinaisesta todellisuudesta riippumatta.