Talvisodan aikana puna-armeijan taktillinen taito heikkouksineen ja vahvuuksineen tuli suomalaisille joukoille ja joukkojen komentajille tutuksi. Vihollisen taktista taitoa oli tutkittu sotaa edeltäneinä vuosina. Rauhan ajan tutkimustyön tulkintoja testattiin talvisodan kuukausina toden teolla.
Yksi talvisotaa ennen valmistuneista tutkimuksista oli majuri (jalkaväenkenraali) Sakari Simeliuksen helmikuussa 1939 valmistunut Sotakorkeakoulun diplomityö ”Venäläinen taktiikka sovellettuna suomalaiseen maastoon ja olosuhteisiin. (Arvosteleva tarkastelu sovellutusesimerkein valaistuna)”. Simeliuksen aikaisemmin julkaisematon diplomityö muodostaa perustan Suomalaisen sotataidon klassikot -sarjan kahdeksannelle osalle.
Simeliuksen diplomityötä täydentävät kirjan alussa olevat kolme erillisartikkelia. Apulaisprofessori Mikko Karjalainen valottaa Simeliuksen henkilökuvaa vapaussodan vapaaehtoisesta jatkosodan rintamakomentajaksi. Kapteeni, ST Jussi Pajunen peilaa Simeliuksen diplomityön tulkintoja Neuvostoliiton sotataitoon ja talvisodan toteumaan. Professori, eversti (evp.) Petteri Jouko puolestaan arvioi Simeliusta taktiikan kehittäjänä ja Puolustusvoimain komentajana.