Menneisyys on toisille voimavara, toisille taakka. Menneet kokemukset vaikuttavat mielialaan, elinvoimaan, ihmissuhteisiin, minäkuvaan ja suhteeseen omaan itseen. Menneisyyttä ei saa olemattomaksi, mutta sen kanssa voi solmia sovinnon. Heikkoudesta voi tulla voima ja kivusta kasvaa elämän resurssi.

Kysymys miten minusta tuli minä, on alkusana oman itsen tuntemisen tiellä. Itsensä ymmärtäminen on avain muiden ymmärtämiseen ja armolliseen elämän asenteeseen. Itsensä hyväksyminen on lähtökohta omaksi itseksi kasvamisessa. Tunteiden viestien kuuleminen auttaa ymmärtämään itseä ja muita ihmisiä syvemmin

Elämän suurimmat kivut ja ilot liittyvät ihmissuhteisiin. Sovinto menneisyyden ja nykyisyyden suhteissa on taitolaji ja sen tekemisessä tarvitaan viisautta. Rakentava tunteiden ilmaisemisen oppiminen lisää avoimuutta ja tuo läpinäkyvyyttä ihmissuhteisiin.

Sovinto elämän eri alueilla vapauttaa sidottuja voimavaroja. Elämän suorittajasta voi tulla unelmien toteuttaja. Vähitellen alkaa löytyä myös Jumalan unelma ihmisestä, Jumalan suunnittelema paikka ja tehtävä.

Sovintoon on käsikirja itsetuntemukseen, itsensä ymmärtämiseen ja oman näköisen elämän etsimiseen. Se on oppikirja sielunhoitajille ja ihmisten kanssa työtä tekeville.