Maa- ja elintarviketalous 16. Maa- ja elintarviketalouteen sovellettuna ekotehokkuusajattelu tarkoittaa sitä, että pienemmillä tuotantopanoksilla tuotetaan enemmän ravitsemuksellisesti parempaa ruokaa ja kevennetään samalla ympäristökuormitusta. Ekotehokkuuden kohentuminen edellyttää, että tuotannon hyötyjä ja haittoja tarkastellaan koko tuotantoketjun osalta ja että ne ilmaistaan yksiselitteisesti. Tässä tutkimushankkeessa on kuvattu suomalaiseen ruoantuotantoon liittyvät materiaalivirrat. Numeerinen aineisto perustuu tilamallien tietopohjaan, ja se on sovitettu Suomen vuoden 1995 tuotanto- ja kulutustilastoihin. Aineistoa on käytetty laadittaessa laskentamalli, jonka avulla voidaan arvioida, miten tuotantotavan tai kulutustottumusten muutokset heijastuvat ympäristöön ja talouteen. Muutosten vaikutuksia voidaan tarkastella maataloudessa, koko elintarvikesektorilla ja kansantaloudessa. Vertailukohtana käytetään nykytilannetta. Raportissa selvitetään hankkeen taustat ja tavoitteet esittelemällä materiaalivirtatutkimuksen keskeiset käsitteet sekä kansainvälinen keskustelutausta. Laskentamallin toimivuus osoitetaan tarkastelemalla esimerkkejä, joissa on lisätty luonnonmukaisen tuotannon osuutta tuotannossa tai kasvisruoan osuutta ruokavaliossa. Tulosten tulkinnassa huomioonotettavia näkökohtia kommentoidaan lyhyesti ja pohditaan menetelmän soveltuvuutta ja sen rajoituksia. Lopuksi esitetään mallin täydentämistarpeita ja kehittämismahdollisuuksia.