Tässä selvityksessä kestävän kehityksen käsite tuodaan arkipäivän käytäntöön tarkastelemalla, miten kestävä kehitys otetaan nykyisin huomioon kuntien julkisissa ruokapalveluissa ja minkälaisia kytkentöjä kouluruokailulla on kestävän kehityksen kasvatukseen ja opetuksen tavoitteisiin. Selvitys perustuu kahteen laajaan kyselyyn, joista toinen oli osoitettu kuntien ruokapalveluista vastaaville henkilöille ja toinen koulujen opettajille. Selvitykseen on koottu keskeisiä asioita molempien kyselyjen vastauksista, ja sillä haetaan yhteistä tarkastelunäkökulmaa nykyistä kestävämmän kunnallisen ruokahuollon toteuttamiseen painottamalla eri toimijatahojen yhteistyötä ja vuorovaikutusta. Kuntien ruokapalvelujen toteutuksessa kestävän ruokahuollon kriteerit on otettu huomioon vaihtelevasti, vaikka yhteyttä kestävään kehitykseen ei välttämättä tuoda julki. Julkisten ruokapalvelujen yhteiskunnallinen merkitys on kansalaisten ruokaturvan ja hyvinvoinnin edistämisessä. Ravitsemussuositukset ovat itsestään selvä lähtökohta, ja oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus toteutuvat lakisääteisyyden kautta. Nämä asiat tuodaan vastauksissa esiin, mutta niitä ei yhdistetä millään tavoin kestävän kehitykseen. Sekä kouluissa että kunnissa käsitys kestävästä kehityksestä painottuu ympäristöasioihin, kun taas taloudelliset seikat nähdään pikemminkin esteenä kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumiselle kuin osana tavoitteita. Kotimaista ja lähellä tuotettua ruokaa arvostetaan ja sen toivotaan lisääntyvän, etenkin lähellä tuotettuja sesonkituotteita pyritään suosimaan, joskin hankintojen keskittäminen ja kilpailuttaminen hankaloittaa sesonkituotteiden käyttöä. Lähiruoka liitetään kestävään kehitykseen sekä kuljetustarpeen vähenemisen että ruokakulttuurin ja yhteisöön liittyvien asioiden kautta. Kulttuurinen ulottuvuus näkyy myös erilaisten juhlapäivien huomioonottamisena. Eettinen puoli näkyy huolena ruokapalveluhenkilöstön hyvinvoinnista ja jaksamisesta, mutta globaalia eettisyyttä edustavalla Reilulla kaupalla ei ole toiminnassa juuri sijaa. Myös esteettisiin kysymyksiin, ruokailutilojen viihtyvyyteen ja aterian tarjollepanoon sekä itse ruokailutilanteeseen kiinnitetään aika vähän huomiota. Kuntien ruokahuollon toimijat ovat tietoisia ongelmista ja heillä on runsaasti ammatillista kiinnostusta kehittää toimintaansa kestävän kehityksen periaatteiden pohjalta. Kestävä ruokahuolto ei kuitenkaan ole pelkästään kunnan ruokahuoltohenkilöstön asia, vaan se tulisi istuttaa osaksi kunnan kokonaisvaltaista kehittämisstrategiaa. Koska resurssit ja käytännön toteutustavat vaihtelevat eri kunnissa, ratkaisut tulee räätälöidä tilanteen mukaan yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa. Lähtökohtana ovat kestävän ruokahuollon kriteerit, joiden pohjalta tunnistetaan vahvuudet ja kehittämistarpeet omassa kunnassa, ja asetetaan konkreettiset tavoitteet. Tietoinen ruokakasvatus on avain nykyistä kestävämmän kunnallisen ruokahuollon toteuttamiseksi. Ruokakasvatus toteutuu parhaiten käytännössä, kun koulujen ja työpaikkojen arkiruokailua kehitetään miellyttävänä sosiaalisen kanssakäymisen muotona. Kohentamalla asiakkaille suunnattua tiedottamista pyritään vuorovaikutteiseen ruokapalvelujen kehittämiseen rohkaisemalla asiakkaita toimintaan kestävämmän ruokakulttuurin puolesta. Ruokakasvatuksessa kannattaa kiinnittää huomiota nimenomaan kouluihin ja päiväkoteihin, sillä valtaosa kunnallisista ruokapalveluista kohdistuu näihin. Kouluissa kuntien ruokahuoltostrategia ilmenee kouluruokailun toteutuksena. Koulun tehtävänä on miettiä omista lähtökohdistaan, miten oman koulun ruokakasvatus ja kouluruokailu otetaan mukaan opetuksen tavoitteisiin.
