Rikosten uhriksi joutumista käsittelevät väestökyselyt ovat viime vuosikymmeninä tulleet entistä keskeisemmiksi tietolähteiksi väestön turvallisuuden ja rikollisuustilanteen seurannassa. Myös Suomessa vuonna 1980 ensi kertaa toteutetusta Kansallisesta uhritutkimuksesta (KUT) on vuosien varrella tullut arvostettu fyysisen turvallisuuden seurantainstrumentti. Sen 1970-luvulla suunniteltu rakenne on kuitenkin sisällöllisesti melko raskas.

Tämän vuoksi Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos on käynnistänyt rikosuhritutkimuksen menetelmiä tarkastelevan hankkeen. Hankkeen puitteissa on etsitty vastauksia muun muassa kysymyksiin, millaisin ratkaisuin rikosuhritutkimusten mittausvälejä voitaisiin tiivistää, miten yleinen rikosuhritutkimus voitaisiin yhdistää niin sanottuihin erillisuhritutkimuksiin (esimerkiksi parisuhde- ja työpaikkaväkivaltatutkimukset), ja miten kustannuspaineet voitaisiin pitää hallinnassa. Tässä tutkimustiedonannossa esitellään hankkeen tuloksia, jotka osaltaan vastaavat näihin kysymyksiin.

Raporttiin sisältyvä rikosuhritutkimuksen malli on luonteeltaan prototyyppi; sen ottamisesta käyttöön ei tätä kirjoitettaessa ole tehty päätöksiä.