Tutkimus käsittelee sovittelun suhdetta oikeusjärjestelmään. Sovittelua on perinteisesti pidetty ei-oikeudellisena riidanratkaisuna, ja sitä on tutkittu ensisijassa oikeussosiologian näkökulmasta. Sovittelu on kuitenkin oikeudellistunut. Oikeudellistuminen on kulminoitunut Euroopassa niin sanottuun sovitteludirektiiviin (2008/52/EY). Suomi on implementoinut sovitteludirektiivin lailla riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomioistuimissa (394/2011).
Sovitteludirektiivin keskeinen ajatus on, että sovittelussa aikaansaatu sopimus on tietyin ehdoin täytäntöönpanokelpoinen. Vahvistettua sovintosopimusta voidaan monessa suhteessa verrata tuomioistuimen antamaan tuomioon tai välitystuomioon. Vaihtoehtoinen ja virallinen riidanratkaisu ovat lähentyneet ja limittyneet: molemmat menettelyt tarjoavat areenan riidan ratkaisemiselle, ja molempien riidanratkaisumuotojen lopputulos on täytäntöönpanokelpoinen asiakirja. Tässä ympäristössä on aihetta selvittää, mitä oikeudellisia periaatteita ja oikeusturvatakeita sovelletaan sovitteluun, ja mihin nämä periaatteet ja oikeusturvatakeet perustuvat.
Tutkimuksessa erotetaan sovittelu sosiaalisena ilmiönä ja sovittelu oikeudellisena ilmiönä. Tutkimuksessa selvitetään miten sovitteluteorian paradigmat, arvot ja periaatteet heijastuvat oikeusjärjestelmään ja miten voidaan sovintosopimuksen sitovuus perustella. Tutkimuksessa todetaan, että on muodostumassa oikeudellisia periaatteita, jotka määrittelevät sovittelun tarkoitusta, osapuolten roolia, sovittelumenettelyä ja päätöksentekoa sovittelussa. Tutkimuksessa hahmotellaan näitä periaatteita. Siinä todetaan myös, että sovittelijan puolueettomuus ja asianosaisten mahdollisuus osallistua tasapuolisesti sovitteluun ovat sovittelun oikeudenmukaisuuden vähimmäisehtoja.
Tutkimus sijoittuu eurooppalaisen prosessioikeuden alalle, mutta liittyy myös muihin oikeudenaloihin kuten sopimusoikeuteen. Tutkimus on rajattu tuomioistuimen ulkopuoliseen sovitteluun siviili- ja kaupallisissa asioissa. Tutkimuksen näkökulma on lainopillinen, mutta myös perustaltaan monitieteisen sovitteluteorian kehittämät paradigmat, arvot ja käsitteet on otettu huomioon. Tässä mielessä lähestymistapa on monitieteinen.
