Didrichsenin taidemuseon 50-vuotisjuhlanäyttely esittelee puhtaan värin merkeissä syntynyttä uutta suuntausta maalaustaiteessa. Värityskirjaan on koottu näyttelyn helmiä, mm. Verner Thomén, Magnus Enckellin ja Ellen Thesleffin teoksia.
Monia kieliä: suomi, ruotsi, englanti
Suomalaisen taiteen uudistuminen 1900-luvun alussa liittyi yleismaailmalliseen taiteen murrokseen. Sen myötä Suomen taide liittyi lopullisesti kansainvälisen taiteen virtauksiin. Murros kosketti taiteilijoita rintamana, mutta muutoksen ydin voidaan henkilöidä.
Kun Suomen taide esittäytyi komissaari Magnus Enckellin johdolla 1908 Pariisin syyssalongissa, se kohtasi arvostelua, joka ristiriitaisuudessaan tulkittiin Suomessa häpeälliseksi. Vuoden 1900 maailmannäyttelyn menestys ei toistunut. Rosoista, harmaata, ikävystyttävää – kritiikki toistui Ateneumin 1908 Syysnäyttelyn kohdalla kohdistuen tällä kertaa nuorempaankin taiteilijasukupolveen. Haluttiin uusi, puhtaan värin käyttöön perustava ilmaisu ranskalaisen uusimpressionismin hengessä.
Uusia tuulia saattoi haistella kotimaassakin. Esikuvan tarjosi Suomeen asettuneen englantilais-belgialaisen A.W. Finchin ”väritaide”. Arkkitehdit ja taidevaikuttajat Sigurd Frosterus ja Gustaf Strengell kirjoittivat puhtaan värin jaottelun tarkoituksenmukaisuudesta. Ateneum esitteli kansainvälisen taiteen uutuuksia; etenkin norjalaisen Edvard Munchin näyttely 1909 jätti jälkensä.
Enckell ja muutamat muut suomalaistaiteilijat olivat tutkineet vuosisadan alulla värimaalauksen mahdollisuuksia. 1908 kritiikkien jäljiltä muutosta haettiin systemaattisemmin hänen vaikutuspiirissään, joka tiivistyi Suomen ensimmäiseksi taiteilijaryhmäksi ja teki ensiesiintymisen maaliskuussa 1912 Ateneumissa. Sen ”puhtaan paletin” maalaukset saivat pääasiassa kiittävän vastaanoton. Myöhemmin ryhmän nimeksi vakiintui Septem, vuosittaiset näyttelyt jatkuivat 1917 asti.
Didrichsenin taidemuseon 50-vuotisjuhlanäyttely esittelee otoksen Enckellin piirin taiteilijoiden teoksia Suomen taiteen murroskaudelta 1908–14. Näyttelyn teokset on saatu lainaksi kotimaisista museoista, lisäksi esillä on teoksia Didrichsenin kokoelmasta.
