Emme koskaan voi täysin tyhjentävästi selittää Neuvostoliiton syvintä olemusta. Voimme silti yrittää ymmärtää - sekä pientä ihmistä kaiken keskellä - että järkälemäistä valtiohirviötä. Ja ihmishirviöitä valtiohirviön ohjaimissa. Tässä kirjassa näkökulma on kohdistettu ennen kaikkea propagandan ja käytännön elämän väliseen jännitteeseen.

Lenin ja kumppanit onnistuivat iskemään Venäjä-nimisen valtion hengiltä ja suorittamaan vallankaappauksen. Vaikka Leninin ideat näyttivät paperilla monen mielestä lähes ihanteellisilta, käytäntö oli alusta asti verinen. Leninin sairastuttua Stalin sai kaapattua liikaa valtaa itselleen. Proletariaatin diktatuurin eli köyhälistön yksinvallan sijaan tulikin Stalinin yksinvalta - verellä tahrattu tie syöpyi valtavaksi veren täyttämäksi jokiuomaksi. Stalin onnistui venyttämään valtaansa aina 50-luvulle saakka - kuolemaansa asti. Uusia puhdistuksia oli suunnitteilla, mutta aika loppui kesken. Stalinin ajasta Neuvostoliitto ei koskaan toipunut. Hrustsov yritti karistaa Stalinin haamun niskoiltaan. Mutta Neuvostoliitto oli jo uppoamassa hänen valtakaudellaan. Hrustsov teki korjausliikkeitä - silti hän myös tuhosi infrastruktuuria ja pahensi kylmää sotaa. Breznevinkään ei onnistunut oikaista valtiohirviön kieroa selkärankaa - ei, vaikka aluksi näytti hyvältä.

Kauniiksi lopuksi Gorbatsov yritti vielä viimeistä korjausliikettä, mutta oli liian hyväntahtoinen ihannoimansa isänmaan pelastustoimenjohtajaksi. Suuri "lohikäärmeilmapallo" puhkesi.

Propagandalla yritettiin koko ajan pitää kulisseja pystyssä - vaikka lapsikin tiesi totuuden...