Jokaisen, joka haluaa ottaa kantaa Lähi-idässä vallalla oleviin, erityisesti Israelin ja Palestiinalaisten välisiin jatkuviin erimielisyyksiin, on syytä tutustua tähän teokseen, punnita huolellisesti siinä esitetyt argumentit ja tehdä vasta sen jälkeen omat johtopäätöksensä. Asiat eivät ole aina sitä miltä ne näyttävät.

Israelin asema valtiona ei perustu, kuten monet luulevat, YK:n jakosuunnitelmaan vuodelta 1947 (päätöslauselma 181). Täsmennettynä, pääasialliset perusteet kansainvälisessä oikeudessa juutalaisen kansan laillisille vaatimuksille, perustuen historiallisiin oikeuksiin koskien Palestiinaa, ovat Kansainliiton San Remon päätökset huhtikuulta 1920, Palestiinan Mandaatti heinäkuulta 1922, sekä YK:n sopimukset. Nämä välineet yksistään muodostavat juutalaisen väestön vapauden perussopimuksen. Näitä oikeuksia ei ole milloinkaan oikeudellisesti kumottu. (Kansainvälisen oikeustieteen tri. C. D. Wallace)

Pekka Sartola, pastori, kirjailija ja kustantaja, on tehnyt merkittävän työn koostaessaan satoja dokumentteja, päätöksiä ja sopimuksia käsittelevän aineiston yksien kansien väliin. Tosiasiat ovat toisia huolimatta siitä miten niihin tänäänkin suhtaudutaan, onko Israel laiton miehittäjä vai laillinen itsenäinen valtio?