Keskivaikea vuosi seuraa masennusdiagnoosin jälkeistä elämää vuoden ajan. Paljon on tapahtunut jo ennen psykiatrin vastaanotolle astumista. Entinen yhdeksän laudaturin ylioppilas ei koe täyttäneensä muiden odotuksia. Usko omien unelmien toteutumiseen on alkanut horjua, ja äitiys on osoittautunut introvertille lähes mahdottomaksi tehtäväksi. Ja joka vuosi saapuu kaamos, talven pimeyden käynnistämä kamppailu elämänhalun ja -haluttomuuden välillä.

Pureeko lääkitys maailmantuskaan, onko kirjoittamisesta terapiaksi, auttaako jos hankkii koiranpennun? Tehoaako meditaatio, jos Facebook on samalla auki? Voiko rakkaudessa epäonnistua? Mitä on lupa katua? Keskivaikea vuosi on masennuskirja, joka ei masenna. Avoin ja kaunis kertomus ihmisestä, joka solmii sovintoa elämänsä kanssa.

Pauliina Vanhatalo (s. 1979) on julkaissut jo yksitoista romaania, joista kolme Veera Vaahteran nimellä.

”Jo ennen kuin minusta tuli kirjailija, kasvoin kiinni lukemiseen ja kirjoittamiseen. Tekstit ovat minulle toinen todellisuus, ne ovat alati läsnä siinä miten olen ja elän. Etsin jatkuvasti uusia ideoita ja näkökulmia, tarkkailen ja tulkitsen ympäristöä, puen ajatuksia ja kokemuksia sanoiksi. Tapa on niin automatisoitunut että onnistun pitämään siitä lomaa vain harvoin.

Keskivaikea vuosi on kertomus ilman fiktion suojaa ja roolikaapua. Oli palkitsevaa, pelottavaa ja terapeuttista tutkia omaa todellisuutta, tunteita ja valintoja. Kun minusta tuli kirjani päähenkilö, opin tuntemaan itseni paremmin ja huomaamaan, mitä tarvitsen voidakseni hyvin. Siinä mielessä teoksen kirjoittaminen oli suorastaan käänteentekevä kokemus.”