Maa- ja elintarviketalous 2. Maan hyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeää, kun pyritään kestävän kehityksen mukaiseen maataloustuotantoon. Viljelymenetelmillä voi olla erilaiset vaikutukset maaperän ominaisuuksiin. Suomessa maata viljeltiin vuonna 1999 noin 2 200 000 ha, josta luonnonmukaisesti viljeltyä tai siirtymävaiheessa olevaa peltoalaa oli noin 137 000 ha eli 6,2 %. Tutkimuksessa selvitettiin, poikkeavatko viljelijöiden pitkäaikaisesti luonnonmukaisesti (12-40 vuotta) ja tavanomaisesti viljeltyjen vilja- tai nurmilohkojen maaperän biologiset, kemialliset ja fysikaaliset ominaisuudet toisistaan. Lisäksi tutkittiin, onko maiden biodiversiteetissä ja orgaanisen typen kierrätykseen liittyvissä prosesseissa eroja. Tutkimus tehtiin eteläisessä Suomessa kymmenellä tilaparilla. Niissä luonnonmukaisesti ja tavanomaisesti viljellyt, maalajiltaan samanlaiset vilja- tai nurmilohkot sijaitsivat vierekkäin. Maanäytteitä otettiin muokkauskerroksesta neljä kertaa: syksyllä 1997 ja 1998 sekä keväällä 1998 ja 1999. Näytteistä mitattiin kemiallisia ja fysikaalisia (kevätnäytteet) ominaisuuksia sekä maamikrobiston biomassaa, yhteisörakennetta ja aktiivisuutta. Myös maaperäeläimien keskeiset ryhmät määritettiin. Maaperän ominaisuudet eri viljelymenetelmissä erosivat melko vähän toisistaan. Paikkakohtaiset lohkojen ominaisuudet vaikuttivat eniten lähes kaikkiin mitattuihin muuttujiin. Selkeimmät viljelymenetelmien väliset erot havaittiin liukoisten ravinteiden (fosfori, rikki, typpi) pitoisuuksissa. Maan orgaanisen aineksen määrissä ei sen sijaan ollut eroa viljelymenetelmien välillä. Tämä selittänee sen, että myös maaperän eliöstössä havaitut erot olivat vähäisiä. Jos eroja havaittiin, arvot olivat yleensä kuitenkin korkeampia luomuviljelyssä.