Tämä on 20. Viestintäoikeuden vuosikirja. Kirjassa tarkastellaan monien eri oikeudenalojen piiriin kuuluvia aiheita, mikä kuvastaa hyvin viestintä- ja informaatio-oikeuden monipuolista luonnetta.

Pia Letto-Vanamo kertoo Viestintäoikeuden vuosikirjan synnystä ja kehitysvaiheista sekä viestintäoikeuden alan tutkimuksen käynnistämisestä Helsingin yliopistossa. Riku Neuvonen valottaa viestintäoikeuden alan tutkimuksen kehittymistä hieman laajemmasta perspektiivistä. Päivi Korpisaari käsittelee kirjoituksessaan korkeimmassa oikeudessa sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa ratkaistuja sananvapauden käyttämistä koskevia oikeustapauksia ja niiden merkitystä suomalaiselle lainkäytölle. Tytti Oras puolestaan valottaa sitä, minkälaisia oikeudellisia ongelmia journalistisessa toiminnassa joudutaan käytännössä ratkomaan.

Anna Wennäkoski kirjoittaa digitalisoitumisen ja informaation keskeisestä merkityksestä hallinto-oikeudessa. Digitalisaatioteemaa käsittelevät myös Iina Järvinen ja Kari Telaranta arvioidessaan digitalisaation vaikutusta koulutukseen ja sananvapauteen.

Tietosuojateeman aloittaa Susanna Lindroos-Hovinheimon artikkeli, jossa hän analysoi EUT:n ratkaisua, jossa on kysymys yhtäältä sananvapauden ja avoimuuden sekä toisaalta sukupuo¬lista suuntautuneisuutta koskevan erityisen henkilötiedon edellyttämän suojan punninnasta. Kamrul Faisalin kirjoituksessa arvioidaan lasten tietosuojaa erityisesti tekoälyn käyttämisen kontekstissa. Lopuksi Herkko Hietanen, Hanne Hirvonen ja Gia Signell perehdyttävät lukijan NFT:iden (”Non-Fungible-Token”) tyypillisiin käyttökohteisiin sekä niihin liittyviin teollis- ja tekijänoikeudellisiin erimielisyystilanteisiin.