Tove Jansson oli luovuudessaan monilahjakkuus. Läpi pitkän uran maalaminen oli hänelle aina kaikkein merkityksellisintä – hänen taiteilijuutensa ydin.

Didrichsenin taidemuseon näyttelyjulkaisu luo katsauksen Janssonin maalaustaiteeseen aikansa suomalaisessa taidekentässä. Lukija saa myös kurkistaa Tove Janssonin maailmaan läheisten silmin.
Tekstit suomeksi ja ruotsiksi.

Tove Jansson – Maalaaminen on kaikkein tärkeintä -näyttely Didrichsenin taidemuseossa 13.3.-30.5.2021.

Näyttely keskittyy Tove Janssonin uraan kuvataiteilijana. Näyttelyssä ja siitä tehdyssä julkaisussa nähdään Janssonin maalausten rinnalla nähdään teoksia hänen lähipiiriinsä kuuluneilta sekä häneen vaikuttaneilta aikalaistaiteilijoilta. Näyttelyn muita taiteilijoita ovat muun muassa Janssonin opiskelutoveri Eva Cederström, opettaja Sam Vanni, vanhemmat Signe Hammarsten-Jansson ja Viktor Jansson sekä elämänkumppani Tuulikki Pietilä.

Monilahjakas Jansson painotti usein olevansa ensisijaisesti taidemaalari, vaikka tekikin uran myös kirjailijana, kuvittajana ja sarjakuvataiteilijana. Näyttelyjulkaisu esittelee Janssonin taiteellisia lähtökohtia ja ilmaisun kehittymistä. Jansson opiskeli 1930-luvulla Tukholmassa taideteollisuuskoulussa, Helsingissä Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa ja täydensi opintojaan Pariisin akatemioissa. Taidekoulutuksen ohella lähipiiri ja kollegat vaikuttivat taiteilijaperheessä kasvaneen Janssonin taidekäsityksen muodostumiseen.

Näyttelyn ajalliset painopisteet mukailevat Janssonin kuvataiteilijan uran aktiivisimpia kausia: keskiössä ovat uran alkuvuodet 1930- ja 1940-lukujen taitteessa sekä taiteellisen uudistumisen aika 1950-luvun lopulla ja 1960-luvulla.

Näyttely valottaa Tove Janssoniin ja hänen sukupolveensa suomalaisessa taidekentässä 1930–1960-luvuilla vaikuttaneita ilmiöitä. Tove Jansson seurasi taidemaailmaa aktiivisesti muttei tarttunut uusiin suuntauksiin ensimmäisten joukossa, vaan pysyi pitkään uskollisena nuorena omaksumalleen ranskalaistyyppiselle kolorismille. Janssonin varhaistuotanto on yksityiskohdiltaan rikasta ja usein kertovaa. 1950-luvun aikana taiteilijan teoksissa ilmeni pyrkimys yhä yksinkertaistetumpaan muotoon ja hallittuun sommitteluun. 1960-luvulla Jansson kokeili täysin abstraktia ilmaisua.