Työn on arveltu lipeävän ajan ja paikan rajoistaan. Tästä seuraisi, että työ riskeeraa työntekijän oman ja perheen elämän. Aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa on kyselty, onko ajan hallinnan antaminen työntekijöille lopulta vain keino valjastaa heidän työpanoksensa työnantajan käyttöön kellon ympäri. Asetan kysymyksen kuitenkin toisin. Entä, jos työntekijät ovatkin onnistuneet saavuttamaan oikeuden joustavampaan työhön?

Suomalaiset palkansaajat ovat nimittäin mieltyneet lisääntyneeseen työaika-autonomiaan, ja he hyödyntävät työajan ja -paikan joustavia käytäntöjä innokkaasti. Vaikka työ toisinaan venyy iltoihin, työn arvioidaan yleisimmin olevan hallinnassa. Väitöstutkimuksessa arvioin työelämän muuttuneita ajan ja paikan käytäntöjä kotona työskentelyn kannalta, kodin ikkunasta. Koti on työntekijän henkilökohtaisin tila, jossa työn mahdolliset kielteiset seuraukset konkretisoituvat esimerkiksi tuntemuksina perheen laiminlyönnistä tai univaikeuksina. Kotiin muistitikuilla tai vähintään ajatuksissa tuleva työ tietenkin haastaa paitsi työntekijän, myös perheen hyvinvointia varsinkin, jos työtä tehdään työajan lisäksi iltaisin, viikonloppuisin tai lomalla. Tutkimuksessa perkaan kotona ja muissa työpaikan ulkopuolisissa tiloissa tehtävän työn käsitteistöä alkaen etätyöstä. Analysoin ajan ja paikan suhteen moninaistuvien työnteon muotojen yleisyyttä, taustatekijöitä ja luonnetta.