Työurien vakaus ja laatu ovat merkittäviä yhteiskunnallisia ja talouspoliittisia kysymyksiä, sillä pohjoismaisen hyvinvointivaltion rahoitus perustuu työikäisten työssäkäyntiin sekä työstä, tuotannosta ja kulutuksesta kerättävään verotuloon. Tässä kokoomateoksessa tarkastellaan, millaisiksi työurat ovat viime vuosikymmeninä muotoutuneet viennin kannalta tärkeillä teollisuusaloilla.
Tutkimustulokset perustuvat yritysten ja työntekijöiden kokonaisrekisteriaineistoon, yritystilastoihin ja teollisuustoimialojen asiantuntijoiden haastatteluihin. Työuria tarkastellaan teoksessa useista eri näkökulmista, joita ovat työllisyyden vakaus, työssäolo, työtulojen kehitys, liikkuvuus toimialojen ja toimipaikkojen välillä sekä uudelleenkouluttautuminen.
Tulosten perusteella työurat eivät ole Suomessa keskimäärin heikentyneet eikä julkisuudessa usein esitetty käsitys työurien aiempaa suuremmasta epävakaudesta pidä paikkaansa. Kuitenkin naisten ja matalasti koulutettujen työurat ja palkkakehitys jäävät miehistä ja paremmin koulutetuista jälkeen eli työurien tasa-arvo ei ole edistynyt. Tutkimuksen muita keskeisiä johtopäätöksiä on, että aikuiskouluttautuminen eriytyy koulutustason mukaan ja että yritysten investoinnit aineettomaan pääomaan ennakoivat henkilöstölle myönteisiä työuratulemia.
