Kylä- ja kotiseutuyhdistykset ovat vuosikymmenten ajan vaikuttaneet toiminnallaan kylien, kotiseutujen ja laajemmin koko suomalaisen yhteiskunnan kehitykseen. Ne ovat vastanneet yhteiskunnan muutoksiin ja suunnanneet toimintaansa kulloisessakin ajassa vaikuttavia vaatimuksia ja odotuksia vastaavasti menettämättä kuitenkaan alkuperäistä tarkoitustaan.

Kun kunta lakkasi olemasta tarkastelee 2000-luvulla toteutetun kunta- ja palvelurakenneuudistuksen (PARAS-hankeen) vaikutuksia paikallistasolla. Uudistuksen yhteydessä heräsi pelkoja unohdettujen sivukylien asemaan jäämisestä sekä huolia paikallisidentiteetin ja kotiseututunteen katoamisesta. Kuntaliitosten yhteydessä kylien ja kotiseutujen puolustamisesta tuli sydämen asia monelle paikallistason yhdistystoimijalle.

Tutkimus osoittaa, että kuntarakenteen uudistus ei jäänyt kunnissa vain hallinnolliseksi uudelleen järjestelyksi, vaan sillä oli konkreettisia vaikutuksia paikallistasolla toimivien kylä- ja kotiseutuyhdistysten toimintaan. Kuntaliitokset laukaisivat yhteisöissä prosesseja, joissa yhdistykset joutuivat uudenlaisten odotusten kohteiksi. Vanhojen kuntarajojen poistumiset liikuttivat ja nostivat esille myös muita yhteisöjen välillä vaikuttavia ”rajoja”.