Tutkimus käsittelee suomalaisen julkisen sektorin reformin kehitystä 1970-luvun lopulta vuoteen 2007. Valtion ja kuntien välinen tehtävienjako ja kunnallisten palvelujen
järjestämisen ehdot ovat muuttuneet pitkällä aikavälillä huomattavasti. Yleinen trendi on ollut kuntien tehtävien ja päätösvallan lisääminen. Vuonna 2005 käynnistyneessä
Paras-hankkeessa palvelu- ja kuntarakennetta käsitelläänkin yhtenä kokonaisuutena.

Uudistusten tavoitteena on ollut kannustaa kuntaliitoksiin ja pyrkimyksenä on ollut yksiselitteisesti entistä suurempi kuntakoko. Samalla keskustelusta ovat hävinneet kansanvaltaisuuteen ja kuntien itsehallintoon liittyvät argumentit.

Kansainväliset esimerkit ovat vaikuttaneet kuntia koskevaan lainsäädäntöön ja uudistusten perusteluihin. Uuden
julkisjohtamisen ideoita toteutettiin erityisesti 1980-luvun julkisen sektorin reformeissa.

Myös uudistukset muissa Pohjoismaissa ovat vaikuttaneet voimakkaasti kuntia koskevan lainsäädännön muutoksiin. Euroopan unionin merkitys on toistaiseksi näkynyt
voimakkaimmin palvelujen kilpailuttamislainsäädännössä.