Rakensiko kalevalainen kansa Egyptin pyramidit? Tekeekö älyn pysyminen pään alueella ihmisestä vaalean ja sinisilmäisen? Kävikö Väinämöinen Jeesuksen salakoulua? Onko perunansyönti tyhmentänyt eurooppalaisia ja tehnyt heistä materialisteja?
Näitä ja monia muita pistäviä kysymyksiä on Suomessakin vakavasti pohdittu, erityisesti 1900luvun ensimmäisellä puoliskolla. Maahamme levinneet esoteeriset opit, ennen kaikkea teosofia ja Rudolf Steinerin antroposofia, innoittivat vuosisadan alun kulttuuriväkeä etsimään korkeampia henkisiä sfäärejä ja kuvaamaan niiden viisauksia niin teoriassa kuin taiteessakin. Tärkeä ”kotouttava” tekijä oli Kalevala, jonka nationalististeosofiset tulkinnat synnyttivät mitä erikoisimman ajatuksen henkisestä SuurSuomesta.
Aihetta jo pitkään tutkineen MinnaMaria Fyrqvistin tietokirja Teosofien Suur-Suomi avaa ainutlaatuisella tavalla esoteeristen liikkeiden historiaa Suomessa. Teosofia ja antroposofia ovat vaikuttaneet vahvasti esimerkiksi modernin länsimaisen taiteen kehitykseen, myös meillä, ja niiden kaiut ovat läsnä 2000luvullakin.