Rakensiko kalevalainen kansa Egyptin pyramidit? Tekeekö älyn pysyminen pään alueella ihmisestä vaalean ja sinisilmäisen? Kävikö Väinämöinen Jeesuksen salakoulua? Onko perunansyönti tyhmentänyt eurooppalaisia ja tehnyt heistä materialisteja?

Näitä ja monia muita pistäviä kysymyksiä on Suomessakin vakavasti pohdittu, erityisesti 1900­luvun ensimmäisellä puoliskolla. Maahamme levinneet esoteeriset opit, ennen kaikkea teosofia ja Rudolf Steinerin antroposofia, innoittivat vuosisadan alun kulttuuriväkeä etsimään korkeampia henkisiä sfäärejä ja kuvaamaan niiden viisauksia niin teoriassa kuin taiteessakin. Tärkeä ”kotouttava” tekijä oli Kalevala, jonka nationalistis­teosofiset tulkinnat synnyttivät mitä erikoisimman ajatuksen henkisestä Suur­Suomesta.

Aihetta jo pitkään tutkineen Minna­Maria Fyrqvistin tietokirja Teosofien Suur-Suomi avaa ainutlaatuisella tavalla esoteeristen liikkeiden historiaa Suomessa. Teosofia ja antroposofia ovat vaikuttaneet vahvasti esimerkiksi modernin länsimaisen taiteen kehitykseen, myös meillä, ja niiden kaiut ovat läsnä 2000­luvullakin.