Juridiikka
Talentum
Sopimus- ja deliktiperusteisen vastuun erottelu hallitsee perinteisesti vahingonkorvausoikeudellisia järjestelmiä. Tutkimuksessa kysytään, miten vastuumuotojen ero ilmenee normitasolla (vastuuperusteissa, varallisuusvahinkojen korvauskelpoisuudessa, isännänvastuussa ym.), miten on suhtauduttava tilanteisiin, jotka eivät sijoitu puhtaasti kumpaankaan vastuumuotoon, milloin sopimusvastuu voi ulottua yli sopimuksen välittömien osapuolten (esimerkiksi jakeluketjun aikaisempiin portaisiin) ja mitä sopimuksen kaksiasianosaisuutta korostavalle ajattelutavalle on tapahtumassa, ja voiko vahingonkärsijä perustaa vapaasti vaatimuksensa haluamaansa vastuumuotoon. Lisäksi tutkimuksessa analysoidaan vastuumuotojen funktiota ja pyritään vastaamaan siihen, miten vastuumuotoerottelu voidaan sopeuttaa monimutkaistuvaan vaihdantaympäristöön. Käytännön lakimiehen kannalta huomionarvoista on erityisesti varallisuusvahinkojen korvaussäännöille, kaksiasianosaissuhteen ylittävälle sopimusvastuulle ja vastuumuotoerotteluun hankalasti sopiville korvaustilanteille (esimerkiksi sopimuksentekotuottamus) omistettu laajahko huomio. Käytännön sopimustoiminnan rakenteiden ja reaalitilannesuuntautuneisuuden korostaminen tarjoaa myös välineitä oikeudellisen argumentaation kehittämiseksi.