Julkisen sektorin säästötoimien myötä yhdistyksille ja säätiöille on avautunut uusia mahdollisuuksia yhteiskunnan tarjoamien palvelujen täydentäjänä. Niiden kasvavaan merkitykseen ovat vaikuttaneet osaltaan myös esim. vapaa-ajan lisääntyminen, työttömyys ja kansainvälistyminen. Samalla kuin yleishyödyllisten yhteisöjen merkitys yhteiskunnallisina toimijoina on kasvanut, myös niiden toiminnassa liikkuvan rahan määrä on lisääntynyt ja yhä useammin törmätään kysymykseen siitä, milloin yhdistykset ja säätiöt ovat verovelvollisia saamistaan tuloista.

Yleishyödyllisillä yhteisöillä on erityisasema tulo- ja varallisuusverotuksessa: ne ovat tuloverolain mukaan verovelvollisia vain saamastaan elinkeinotulosta ja rajoitetusti kiinteistötulosta. Jos yhteisöä ei pidetä yleishyödyllisenä, se on kuitenkin verovelvollinen kaikesta tulostaan. Mitkä sitten ovat yleishyödyllisen yhteisön tuntomerkit? Milloin sen saamat tulot ovat verotettavaa elinkeinotuloa ja milloin se on arvonlisäverovelvollinen? Entä kuinka yleishyödyllisten yhteisöjen verotus on järjestetty muiden verolajien kannalta (mm. perintö- ja lahjaverotus sekä kiinteistöverotus)?

Tästä kirjasta saat vastauksen yleishyödyllisen yhteisön verotusta koskeviin ongelmiisi. Kirjassa käsitellään yleishyödyllisiä yhteisöjä vero-oikeuden lisäksi siviilioikeuden ja kirjanpito-oikeuden näkökulmasta, mutta sen ehdoton pääpaino on kuitenkin erilaisten verolajien käsittelyssä. Se antaa siten kokonaiskuvan yleishyödyllisten yhteisöjen, erityisesti aatteellisten yhdistysten ja säätiöiden, verotuksesta. Kirjassa tarkastellaan yksityiskohtaisesti yleishyödyllisten yhteisöjen saamia tuloja ja niitä koskevia rajanvetoja sekä mm. talkootyön verotusta ja apurahakysymyksiä. Koska yleishyödyllisiä yhteisöjä koskeva lainsäädäntö on varsin suppea, niiden verotus pohjautuu suurelta osin oikeuskäytäntöön, jota kirjassa on käsitelty laajasti.

360 sivua.
Teos ilmestyi joulukuussa 2004.