MTT:n selvityksiä 34. Mustaherukan lajikekokeet perustettiin käytännön marjaviljelmille syksyllä 1997. Mukaan valittiin 17 koelajiketta ja verrannelajikkeeksi ’Öjebyn’. Mustaherukkakokeita oli yhteensä 16 marjatilalla maan eri osissa, pääasiassa kuitenkin perinteisillä herukantuotantoalueilla maan keski- ja itäosissa. Mukana oli kolme luomutilaa. Valkoherukkakokeet, joita oli kuudella marjatilalla, perustettiin pääosin keväällä 1999. Koelajikkeena oli ainoastaan ruotsalainen Vit Jätte -lajike, jota verrattiin Valkea Hollantilainen –lajikkeen kantaan ’Valkea Suomalainen’. Kullakin koetilalla oli verrannelajikkeen lisäksi vähintään kolme koelajiketta vierekkäisissä riveissä. Ilomantsin Marjaviinikoulun koekentällä olivat kuitenkin mukana lähes kaikki mustaherukan koelajikkeet. Kutakin lajiketta istutettiin normaalein istutusetäisyyksin 100-200 kappaletta. Koekasvustoja hoidettiin samalla viljelytekniikalla kuin koetilan muitakin herukkakasvustoja. Sadot poimittiin yleensä patukkamenetelmällä, mutta poiminnoissa käytettiin myös konekorjuuta ja käsin poimintaa. Tässä raportissa esitetään vuosien 2000, 2001 ja 2002 satotulokset sekä lajikkeittain että koeviljelmittäin eriteltyinä. Taulukoissa on myös mittauksiin perustuvia tuloksia marjapainoista ja havaintoja pensaiden kasvutavasta ja kasvukunnosta. Koelajikkeiden marjojen flavonoidi- ja C-vitamiinipitoisuuksista esitetään kolmen vuoden mittaustulokset ja tulok-sia eräiden mustaherukkalajikkeiden aistinvaraisista arvioista sekä rasiaherukan kuluttajatestistä. Lisäksi raportissa on yhteenveto koekasvustojen herukanrataspunkin seurantatutkimuksesta, josta on myös kolmen satovuoden tulokset. Hankkeen tulosten perusteella marjojen pääasiallista käyttötarkoitusta on pidettävä viljelyominaisuuksien lisäksi keskeisenä kriteerinä lajikevalintoja tehtäessä. Verrannelajike Öjebyn on edelleen viljelykelpoinen lajike Suomen oloissa, vaikka monet koelajikkeet olivat satoisampia. Moniin käyttötarkoituksiin soveltuva ’Mortti’ menestyi kokeissa hyvin, ja sen sato kypsyy 1,5-2 viikkoa myöhemmin kuin ’Öjebynin’ sato. Myös Sunniva –lajike sopii moneen käyttötarkoitukseen ja erityisesti Itä-Suomen olosuhteisiin. Tuoremarjakauppaan soveltuvat suurimarjaiset Intercontinental-, Ben Tron- ja Hedda –lajikkeet, joista ’Ben Tron’ oli parhaan makuinen aistinvaraisissa testeissä. Yhden satokauden tulosten perusteella valkoherukka ’Vit Jätte’ oli kokeissa satoisampi ja suurempimarjainen kuin verrannelajike Valkea Hollantilainen. Tulosaineiston perusteella lajikkeiden C-vitamiini- ja flavonoidipitoisuudet ovat lajiketyy-pillisiä ominaisuuksia. Eniten C-vitamiinia oli lajikkeissa Ben Tirran, Ben Connan ja Binar ja eniten flavonoideja lajikkeissa Ben Tron, Binar ja Ben Alder.