Marita Tuomilaakson runot ja ajatelmat nousevat omasta suuresta murheesta, puolison menetyksestä. Omien tunteiden ja kokemusten sanoittaminen on osa parantavaa surutyötä. Tuomilaakson säkeet ovat kädenojennus toiselle surevalle. Murheesta mietteiksi on jatkoa kirjoittajan teokselle Surusta sanoiksi.