Anu Tuomen taide sai 1970-luvulla hänen uransa alussa vaikutteita sosiaalisesta realismista. Hänen kuvasi työläisiä rehellisellä
mutta myötätuntoisella tyylillä. Ilmeikkäät, tarkkanäköiset henkilökuvat olivat keskeisellä sijalla.

1980-luvulla Tuomi kuvasi luontoa ja luonnossa toistuvien
värien havainnointia. Värit ovat olleet hänelle taiteilijana ehtymätön innoituksen lähde ja tutkimuskohde. 1990- ja 2000-luvuilla
Tuomen taide muuttui yhä abstraktimmaksi ja teosten lähtökohta oli usein värien havaitsemisessa. Maalaukset muuntautuivat
installaatioiksi ja seinille kiipeileviksi tai lattioille valuviksi taideteoksiksi.

Kirja on läpileikkaus Tuomen elämästä, tiestä taiteilijana ja
hänen taiteestaan. Kuvituksena on taideteos-ten kuvia uran
alkuvaiheilta uudempiin teoksiin.