Yli kuusikymmentä vuotta sitten säädettyä lakia kouluruokailun järjestämisestä kaikille lapsille varallisuudesta riippumatta voidaan luonnehtia aikansa sosiaaliseksi innovaatioksi. Opetuslaeissa ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa kouluruokailu ohjeistetaan osaksi koulun toimintaa, mihin tarvitaan kaikkien koulussa olevien yhteistyötä. Kouluruokailusuosituksissa todetaan kouluruokailu osaksi opetusta. Edellä mainittuihin säännöksiin ja suositukseen nojautuen koulun kasvattajatehtävän voidaan katsoa koskevan myös kouluruokailuhenkilöstöä. Kuitenkaan kouluruokailuhenkilöstön ruokapalvelualan ammatillisissa opinnoissa ei ole pedagogisia tai kasvatukseen liittyviä opintoja, eikä kouluruokailuhenkilöstöä voida velvoittaa kasvattajaksi ilman koulutusta. Tämän työn tarkoituksena on tutkia kouluruokailuhenkilöstölle suunnatun Taitavaksi Ruokapalveluosaajaksi (TaRu)-koulutuksen yhteyttä koulutukseen osallistuneiden käsitysten muuttumiseen roolistaan kasvattajana sekä selvittää, millaisia muutoksia kouluyhteisössä ilmeni TaRu-koulutuksen seurauksena sille asetettujen tavoitteiden suunnassa. Koulutus oli vuoden mittainen (8 op) ja se sisälsi neljä kahden päivän lähiopetusjaksoa sekä niiden välillä tehtäviä oppimistehtäviä. Koulutuksessa käsiteltiin yksilön ja yhteisön oppimista, kasvatustoimintaa ja kouluruokailun käytännön asioita sekä perehdyttiin koulun kasvatustehtävän tavoitteisiin. Tutkimuksen keskeiset teoreettiset lähtökohdat sijoittuvat yksilön ja organisaatio-oppimisen alueelle. Toimintatutkimus toteutettiin vuosien 2000-2008 aikana. Tutkimusaineisto kerättiin TaRu-koulutukseen osallistuneiden (yhteensä 14 ryhmää) oppimistehtävistä ja haastatteluista sekä osan taustayhteisöjensä rehtorien haastatteluista. Aineisto analysoitiin soveltaen sisällönanalyysimenetelmää. Tulosten tulkinnassa ja raportoinnissa käytettiin narratiivista lähestymistapaa.