Kertomus äidin ja tyttären, kahden naisen, kohtaamisesta ja kohtaamattomuudesta.

Hameeda Lakho (s. -64) syntyi Pakistanissa ja tuli nelivuotiaana Hollantiin äitinsä ja sisarustensa kanssa iloisen jälleennäkemisen merkeissä. Isä oli muuttanut maahan jo vuosia aiemmin. Omaelämäkerrallisessa romaanissaan Näkymättömät kalterit Hameeda kertoi, miten isä väkivalloin riisti häneltä lapsuudessa äidin, oman kulttuurin ja kielen. Saadessaan aikuisena tietää äidin olevan vielä elossa hän teki kaikkensa saadakseen takaisin menetetyn äitisuhteensa.

Teoksessa Särkynyt kehä Hameeda jatkaa elämäntarinaansa. Vuosikausia taisteltuaan hän lopulta saa äidin luokseen Hollantiin. Elämän kohokohta osoittautuukin varsinaiseksi tunteiden painekattilaksi – Hameedan kauan kaipaama äitisuhde ei olekaan mikään itsestäänselvyys kolmenkymmenen vuoden eron jälkeen. Äidiltä ja tyttäreltä puuttuvat yhteiset muistot, jopa yhteinen kieli, ja kulttuurimuuria on lähes mahdoton ylittää. Muslimiäidin on vaikea hyväksyä länsimaistuneen tyttärensä elämäntapaa ja valintoja. Vuonna 2003 Hameeda Lakho lopulta voitti lapsuudessaan kärsimästä henkisestä ja fyysisestä väkivallasta nostamansa oikeusjutun isäänsä vastaan. Kyseessä on tärkeä ennakkotapaus perheväkivallan uhreille, jotka rohkenevat hakea oikeutta vasta aikuisena.