Teoksessa tarkastellaan markkinavoiman sääntelyä EY:n ja Suomen kilpailuoikeudessa. Siinä selvitetään, milloin markkinavoiman hankkiminen on hyödyllistä ja tehokkuutta lisäävää ja toisaalta, milloin se on haitallista. Kilpailuoikeudelliselle päätöksenteolle pyritään löytämään ratkaisuperusteita ja antamaan tulkintasuosituksia. Teoreettisessa osassa luodaan perusta kilpailuoikeuden metodille ja yleisille opeille. Määräävän aseman käsitettä lähestytään eklektisesti neljästä eri näkökulmasta. Lisäksi luodaan pohja kollektiivisen markkinavoiman myöhemmälle tarkastelulle. Tutkimuksen laajassa oikeusdogmaattisessa osassa käsitellään perusteellisesti kolmea ongelmakokonaisuutta: kartelleja, määräävän aseman väärinkäyttöä ja yrityskauppavalvontaa. EY:n ja Suomen kilpailuoikeudessa valittuja ratkaisuja verrataan toisiinsa. Pyrkimyksenä on samalla kaiken aikaa käytännön tulkintasuositusten antaminen. Lopuksi teoksessa vedetään langat yhteen ja pohditaan, mitä muutoksia EY:n kilpailuoikeuden modernisaatio tuo kilpailuasioiden käsittelyyn. Teosta voidaan epäilemättä luonnehtia Suomen kilpailuoikeudellisen kirjallisuuden perusteokseksi.