Lamakaudella yleistyivät omaisuusjärjestelyt, joiden tarkoituksena oli välttää ulosottoa. Näistä ns. keinotekoisista varallisuusjärjestelyistä otettiin säännökset 1990-luvun lopussa ulosottolakiin ja sittemmin myös konkurssilakiin. Ulosottolain kanssa samansisältöiset säännökset keinotekoisista järjestelyistä sisältyvät vuoden 2008 alusta voimaan tulevaan ulosottokaareen. Tämän julkaisun sisältö on siten ajantasainen ulosottokaaren voimaan tulon jälkeenkin. Julkaisussa perehdytään keinotekoisia varallisuusjärjestelyjä koskevan säännöksen tulkintaan ja soveltamiskäytäntöön. Varallisuusjärjestelyjä tarkastellaan omistusoikeuden, valeoikeustoimien, takaisinsaannin ja uuden osakeyhtiölain päätöksentekoa koskevien normien näkökulmista. Keinotekoisia varallisuusjärjestelyjä verrataan RL 39 luvun velallisen epärehellisyyden ja velallisen petoksen tunnusmerkistöihin. Näiden tunnusmerkistöjen keskeisenä erottelukriteerinä on Olavi Heinosen vuonna 1966 julkaistun väitöskirjan mukainen jako näennäisiin ja todellisiin omaisuudenluovutuksiin. Tämä jaottelu on kuitenkin ongelmallinen monimutkaisissa ja pitkäkestoisissa omaisuusjärjestelyissä.