Rakennetun ympäristön kauneuteen on panostettava lisää Entinen Helsingin apulaiskaupunginjohtaja, valtiot. tri Pekka Korpinen ehdottaa uudessa kirjassaan ”Taiteesta ja taloudesta. Kohti kauneuden taloustiedettä” sitovaa 2 prosentin vähimmäisvaatimusta taiteeseen kaikissa rakennusinvestoinneissa. Julkisetkin uudet rakennuksemme ovat karuja verrattuna luovien kaupunkien parhaiden kausien rakennuksiin. Vaikka taiteen ja talouden vuorovaikutusta on tutkittu vähän, Pekka Korpinen näkee viitteitä taiteen runsaan läsnäolon ja taloudellisen menestyksen välisestä yhteydestä. Renessanssin Firenze ja Rooma samoin kuin 1600-luvun Amsterdam ja myöhemmin Pariisi, Wien ja New York ovat kaikki panostaneet parhaina päivinään paljon taiteeseen. ”Taiteesta ja taloudesta” on jatkoa Pekka Korpisen aikaisemmin julkaisemalle ”Kriisit ja pitkät syklit”-kirjalle, jossa esitettiin väite talouden pitkien syklien heijastuvan laajalle yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Nyt tätä väitettä on pyritty testaamaan aineistolla, joka kattaa 800 vuotta eurooppalaista taidehistoriaa. Pekka Korpisen historiallinen lähestymistapa poikkeaa oleellisesti vallitsevasta tehokkaita markkinoita korostavasta valtavirtataloustieteestä. Taiteenkaan hinnanmuodostusta ei hallitse ”kaikkitietävä näkymätön käsi” vaan muoti, ihmisen ahneus ja monet psykologiset tekijät, joiden huomioon ottamista Korpinen suosittaa kriisin myötä umpikujaan joutuneelle valtavirtataloustieteellekin.