Teoksessa tarkastelun kohteena on Suomessa 1500-luvulta alkaen harrastettu tutkimus, joka pyhistä kielistä liikkeelle lähtien laajenee Lähi-idän, Intian ja Itä- ja Pohjois-Aasian kieliin ja kulttuureihin syventyväksi. Kuvaan kuuluvat niin kielitieteen monet haarat, outojen kielten opetus, uhkarohkeat tutkimusmatkat, kulttuuriantropologian pioneerit, kiperät oppiriidat kuin poliittisen historian valloitukset. Harvalukuisen tutkijajoukon ansiokkaat saavutukset korostavat ulkoeurooppalaisten kohteiden tutkimuksen ja tuntemuksen yhä kasvavaa merkitystä myös alkaneella vuosituhannella.