Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) hallinnoima Potkua marjan- ja omenanviljelyyn Etelä-Savossa -hanke toteutettiin EMOTRrahoituksella vuosina 2004–2007. Hankkeen tavoitteena oli parantaa marjanviljelyn kannattavuutta tehostamalla viljelykäytäntöjä, kustannusseurantaa ja yhteistyötä viljelyssä ja markkinoinnissa sekä siirtää tutkimustietoa käytännön marjan- ja omenanviljelyyn. Tähän julkaisuun on koottu hankkeen keskeisimmät tulokset. Mansikkapunkki on yksi merkittävimmistä mansikan tuholaisista. Sen torjunta kemikaalein on vaikeaa, sillä se elää mansikan avautumattomissa suppulehdissä. Petopunkkien avulla mansikkapunkin torjuminen onnistui niin luonnonmukaisessa kuin tavanomaisessakin tuotannossa, mutta vaati tarkkaavaisuutta. Hankkeen tilakokeissa testattiin myös eri petopunkkilajien samanaikaista käyttöä ja todettiin, että siten torjuntavaikutusta voidaan tulevaisuudessa todennäköisesti tehostaa. Vadelmanviljelyssä työn osuus tuotantokustannuksista on suuri. Vadelman tuentaa kehittämällä voidaan tehostaa sekä sadontuottoa että poimintatyötä. Kahdesta tilakokeissa testatusta tuentamenetelmästä norjalainen gjerde-tuenta paransi kasvuston ilmavuutta ja helpotti sadon poimimista. Vadelman satoversojen latvojen taivuttaminen kaarelle tukilangan ympärille mahdollisti harvan kasvuston aukkojen paikkaamisen. Tuentatyökin yksinkertaistui, kun sidontavälineitä ei tarvittu. Herukoiden perhostuholaisia voidaan tarkkailla ja mahdollisesti torjuakin sukupuoliferomonien houkutusvaikutuksen avulla. Häirintätekniikassa ilmaan levitetään feromonia, jolloin koiraat eivät löydä naaraita ja parittelu estyy. Massapyynnissä koiraat taas houkutellaan liimapyydykseen ennen niiden parittelua. Häirintätekniikka herukansilmukoin torjunnassa toimi, jos tuholaiskanta ei ollut päässyt liian runsaaksi eikä lähistöllä ollut muita viljelyksiä, joilta tuholaiset voisivat siirtyä torjunnan kohteena olevalle lohkolle. Herukkakoin massapyynti ei tuottanut toivottua tulosta alueella, missä tuholaista esiintyi runsaasti. Valko- ja punaherukkakasvustoja vaivaavaan härmäsaastuntaan etsittiin lääkkeitä piikali-, rikkilannos- ja torjunta-aineruiskutuksista. Tilakokeissa saatiin viitteitä rikkilannoksen tehosta lievään härmäsaastuntaan. Härmän lisääntymiseen voivat olla syynä muun muassa uusi härmäkanta, sääolosuhteet tai lannoitus. Mustaherukan keskileikkauksessa pensasrivin keskiosaan tehdään kiilamainen aukko. Rivin keskiosan oksat poistamalla saadaan valoa pensaan sisäosiin ja siten uudistettua sen kasvua. Kahden vuoden kokemusten perusteella hehtaarisato kasvoi leikkausta seuraavana vuonna 13 prosenttia leikkaamattomaan verrattuna. Myös marjan laatu oli parempi. Hollannissa keskileikkausmenetelmä on koneellistettu. Tutkimuksissa selvitettiin lisäksi kahden vuoden ajan eteläsavolaisten marjaviljelmien tuotantokustannuksia ja tuotettiin aineistoa valtakunnalliseen lohkotietopankkiin. Tuotantokustannukset tiloilla vaihtelivat paljon. Mansikan ja vadelman tuotannon vertailussa parhaiten menestyivät lohkot, joilla satotaso oli korkea ja vieraan työvoiman käyttö tehokasta. Nykyisillä mustaherukan viljelymenetelmillä tuotanto oli kannattavaa, jos satotaso oli kohtuullinen ja marja saatiin myytyä.
