Katja Köykkä oli perheineen kehitysyhteistyössä Lähi-idässä noin viisi vuotta. Tässä kirjassa hän kertoo kohtaamistaan ihmisistä ja matkasta, joka jätti ikuisen jäljen häneen, hyvinvointiyhteiskunnan ja suomalaisen kulttuurin kasvattiin. Kirja on tehty yhteistyössä Fidan kanssa.

Keräsin voimia kohdatakseni tämän päivän rauniot, ihmismielet, joita kannattelisin yli pimeän hetken. Ihmiset toivoivat salaa, että minulla olisi voima ja taito korjata särjetyt talot, kylvää uudet puutarhat ja etsiä sydämen sirpaleet.
”Miksi?” hän kysyi kuultuaan, että yhteinen aikamme on loppumassa yllättäen ja varoittamatta. Kertoisinko siitä, että rahat ovat Suomessa loppumassa ja hyvinvoinnin ylläpitoon tarvitaan talkoita. Ymmärtäisikö perheenäiti sen - hän, joka ruokkii perheensä muutamalla kolikolla päivässä ja jättää usein itse syömättä?