Tutkimuksessa sovellettiin tuotantoverkkointegroitua elinkaariarviointia broilerinlihan tuotannon ympäristövaikutusten arvioimiseen. Ympäristövaikutusarvio perustui broilerin hunajamarinoitujen fileesuikaleiden tuotantoverkon todellisiin tuotantoprosesseihin vuosina 2003–2005. Tuotantoverkkoon sisällytettiin kaikki olennaiset vaiheet maatalouden tuotantopanosten valmistuksesta ja broileriuntuvikkojen tuotannosta aina kaupassa myytäviin broilerin hunajamarinoituihin fileesuikaleisiin asti. Tuotantoverkon vaiheista selvitettiin primäärienergian käyttö, viljelyyn tarvittava peltopinta-ala, sivuvirtojen lajit, määrät ja käyttökohteet, kaatopaikkajätteen määrä sekä suorat ja välilliset päästöt ilmaan ja vesistöihin. Ympäristökuormitustiedoista laskettiin vaikutukset ilmastonmuutokseen, happamoitumiseen, vesistöjen rehevöitymiseen ja alailmakehän otsonin muodostumiseen. Tutkituissa ympäristövaikutusluokissa broilerin tuotanto muodosti valtaosan (65–85 %) koko tuotantoverkon aiheuttamista vaikutuksista. Broilerin tuotantoon sisällytettiin muun muassa kasvattamoiden sähkön- ja lämmönkulutus, broilerien ruokinta, broilerinlantaan liittyvät päästöt, rehuviljan viljely ja sen panostuotanto sekä rehujen teollinen prosessointi. Broilerin tuotannon osuus oli yli 80 prosenttia tuotantoverkon aiheuttamasta rehevöitymisestä ja happamoitumisesta, mikä johtui erityisesti rehuviljan viljelyssä syntyvistä ravinnehuuhtoumista ja broilerinlannasta haihtuvasta ammoniakista. Tuotantoverkon primäärienergiankulutuksesta broilerin tuotanto muodosti 41 prosenttia ja vähittäiskaupassa tapahtuva lopputuotteen kylmäsäilytys 20 prosenttia. Broilerin tuotannon osuus ilmastonmuutosvaikutuksesta oli 65 prosenttia. Tähän vaikuttivat energiaperäisten päästöjen ohella erityisesti lannoitteiden tuotannossa ja käytössä vapautuva dityppioksidi sekä broilerinlannan käsittelystä syntyvät metaani- ja dityppioksidipäästöt. Tuotantoverkon eri vaiheissa vapautunut hiilidioksidi oli kuitenkin eniten (59 %) ilmaston muutosta aiheuttanut kasvihuonekaasu. Hiilidioksidipäästöt jakaantuivat tasaisemmin tuotantoverkon eri osiin ja korreloivat energiankulutuksen kanssa. Broilerituotteen tuotantoverkon aiheuttamia ympäristövaikutuksia havainnollistettiin Mittatikku-esitystavalla, jolla kuvataan tuotteiden keskimääräisestä päiväkulutuksesta aiheutuvia ympäristövaikutuksia. Esitystavassa ympäristöongelmia on painotettu niiden tärkeyden mukaan, ja siten saatu ne yhteismitallisiksi kokonaisympäristövaikutusindeksin laskemiseksi. Tarkastellun broilerituotteen keskimääräisen päiväannoksen (40 g) kokonaisympäristövaikutukset olivat kaksinkertaiset ruisleivän keskimääräiseen päiväannokseen (83 g) verrattuna ja kolmasosan juuston keskimääräisen päiväkulutuksen (30 g) vaikutuksista. Rehevöittävät päästöt muodostivat lähes 50 prosentin osuuden broilerituotteen tuotantoverkon kokonaisympäristövaikutuksista. Happamoittavien päästöjen osuudeksi tuli 25 prosenttia. Prosessien ja päästöjen hallinta peltotuotannossa on paljon vaikeampaa kuin teollisuudessa, koska maataloudessa toimitaan luonnon asettamien olosuhteiden puitteissa. Pääosin tästä syystä broilerin rehuviljan tuotannon osuus oli merkittävin tekijä (41 %) tuotantoverkon kokonaisympäristövaikutusten muodostumisen kannalta. Rehuviljan viljelyssä vesistöihin huuhtoutuneet typpi ja fosfori muodostivat yhteensä 33 prosenttia tuotantoverkon kokonaisympäristövaikutuksista. Ravinnekuormitusta voidaan kuitenkin vähentää esimerkiksi alentamalla maan helppoliukoisen fosforin pitoisuutta korkeissa viljavuusluokissa, ylläpitämällä peltomaalle edullista vesitaloutta ja rakennetta, estämällä eroosiota muokkausta vähentämällä sekä poistamalla huonotuottoisimmat ja vesiensuojelun kannalta kriittisimmät lohkot aktiiviviljelystä ja muuttamalla ne esimerkiksi suojavyöhykkeiksi. Hyvän tuotantoympäristön ylläpitäminen broilerikasvattamoissa edellyttää eläimille sopivan lämpötilan säilyttämistä sekä kosteuden, haitallisten kaasujen ja pölyn poistamista tuotantotilasta. Poistoilman puhdistaminen ammoniakista on yksi konkreettisimmista mahdollisuuksista vähentää tuotantoverkon ympäristövaikutuksia. Koska prosessi pienentää myös poistoilman pölypitoisuutta, lämmönsiirtimien toimintaedellytykset paranevat samalla oleellisesti. Tämä mahdollistaa eläintilan ilmanvaihdon tehostamisen, jolloin kuivikepohja pysyy kuivempana ja ammoniakkia haihtuu vähemmän. Se taas vaikuttaa positiivisesti lintujen terveyteen. Vaikka maataloustuotannolla onkin suurin merkitys ympäristövaikutusten muodostumisessa, myös ketjun loppupäällä on tärkeä rooli ja vastuu siinä, millainen markkinoille tarjottu tuote ympäristövaikutuksiltaan on. Broilerin tuotantoketjua ohjataan yksityiskohtaisesti aina untuvikkojen tuotannosta broilereiden teurastukseen asti. Tällaisella keskitetysti ohjatulla tuotantoketjulla on edellytyksiä kehittää koko tuotantoverkkoa vähemmän ympäristöä kuormittavaksi. Ratkaisujen etsintä ja uusien yhteistyömuotojen edistäminen alkutuotannon kanssa edellyttävät broilerin tuotantoketjulta yhteistä näkemystä ja ennakoivaa toimintaa. Sopimustuottajien ja muiden paikallisten viljelijöiden motivointi broilerinlannan luovuttamiseen ja vastaanottoon olisi peltoviljelyn ravinnekuormituksen vähentämisen kannalta tärkeää myös alueellisesta näkökulmasta. Lannan osittainen siirtäminen lähialueen kasvinviljelytiloille pienentäisi broileritilojen ravinnekuormitusta ja samalla vähentäisi kasvinviljelytilojen väkilannoitetarvetta. Näin olisi mahdollista lisätä alueen sisäistä ravinteiden kiertoa. Tärkeintä tuotantoverkon ympäristövaikutusten kannalta olisi kuitenkin ottaa käyttöön entistä vähemmän ympäristöä rasittavia rehuviljan viljelymenetelmiä sekä broileri- että viljatiloilla.