Perintökaaren mukaan kun kuolinpesä on selvitetty, on jokaisella sen osakkaalla oikeus vaatia jakoa. Jaon toimittaminen ennen selvityksen loppuunsaattamista on riskialtis toimenpide, joka pahimmillaan voi johtaa jaon peräytymiseen ja jo jaetun omaisuuden palauttamiseen takaisin jakoon.
Digitaalisesta jäämistövarallisuudesta ei ole perintökaaressa erityissäännöksiä. Sitä ei ole rajattu selvitysvastuun ulkopuolelle, se kuuluu perittävän jäämistöön ja se on tarvittaessa myös selvitettävä, ilmoitettava varallisuutena perukirjassa ja saatettava jakokuntoon. Perittävän digitaalisen varallisuuden selvittäminen on usein haastava tehtävä. Aineisto voi olla suojattu käyttäjätunnuksin ja salasanoin, sitä voi olla useammalla eri palvelimella kotimaassa ja ulkomailla ja talletettuna useamman laitteen muistiin. Perittävälle kuuluneen digitaalisen aineiston säilyttämistä koskevat erilaiset aikamääräykset pakottavat perittävän kuoleman jälkeen kaikki pesänselvitysvastuussa olevat toimimaan nopeasti ja tehokkaasti digitaalisen jäämistöomaisuuden haltuunotossa.

Tässä tutkimuksessa selvitetään sitä, kenellä on oikeus saada haltuunsa perittävälle kuulunut digitaalinen varallisuus ja mitä erityisiä oikeudellisia ongelmia tällaiseen omaisuuteen ja sen selvitykseen liittyy. Tutkimus on pioneerityö, sillä aihetta ei ole aikaisemmin tässä laajuudessa tutkittu sen enempää Suomessa kuin muuallakaan maailmassa. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää digitaalista varallisuutta koskevien testamenttimääräysten muotoilussa ja digitaalisen jäämistövarallisuuden hallinnoinnissa.

Teoksen kirjoittaja Helsingin yliopiston siviilioikeuden professori Urpo Kangas on tunnettu ja tunnustettu perhe- ja perintöoikeuden asiantuntija.