Kuvataiteilija Jyrki Siukosen uutuusteos Kaksi tornia tarkastelee neuvostotaiteen kuuluisimpia veistoksia.

Lokakuun vallankumous vuonna 1917 mullisti Venäjän yhteiskunnan ja uusi aikakausi julistettiin alkaneeksi. Taiteilijat kutsuttiin nopeasti mukaan, sillä Lenin tahtoi korvata vanhat, merkityksettömät tsaarinajan muistomerkit uusilla. Monumenttipropagandan tavoitteena oli herätellä massojen tietoisuutta. Tuloksena syntyi monia kehnoja tilapäisveistoksia, mutta myös kaksi 1900-luvun taidehistorian keskeistä merkkiteosta.

Kuvataiteilija ja tutkija Jyrki Siukonen selvittää uudessa kirjassaan, miten ja millaisissa oloissa monumenttipropagandan merkittävimmät työt, Vladimir Tatlinin luonnos Kolmannen internationaalin muistomerkki (1920) ja Vera Muhinan jättiläisveistos Työläinen ja kolhoosinainen (1937) toteutettiin. Siukonen pohtii myös taiteilijoiden ristiriitaista roolia poliittisen järjestelmän palvelijoina ja analysoi taidehistorian valintoja hyvän ja pahan vallankumouksellisuuden välillä.

Kaksi tornia sisältää useita kiinnostavia aikalaistekstejä ja monia harvinaisia valokuvia. Kirja paikkaa yhden keskeisen aukon suomalaisessa Neuvostoliiton tutkimuksessa ja taidehistorian kirjoituksessa.

Jyrki Siukonen (s. 1959) on Suomen tunnetuimpia käsitetaiteilijoita ja monipuolinen tutkija. Hän on julkaissut teoksia muun muassa 1700-luvun oppihistoriasta, lappilaisesta taiteilijasta Kalervo Palsasta, työkalujen filosofiasta sekä venäläisestä avantgardesta. Vuonna 2006 Siukoselle myönnettiin Lauri Jäntin säätiön tietokirjapalkinto teoksesta Mies palavassa hatussa.

Uuden kirjansa Kaksi tornia lisäksi Jyrki Siukonen on julkaissut tänä vuonna teoksen Tapaus Avantgarde (Taide, 2016), jossa hän käsittelee Turussa vuonna 2009 esillä olleita venäläisen avantgarden väärennöksiä ja siitä seurannutta skandaalia.