Ylin laillisuusvalvonta -teos on ajankohtainen esitys eduskunnan oikeusasiamiehen ja valtioneuvoston oikeuskanslerin toiminnasta ja asemasta. Teoksessa käsitellään laillisuusvalvontainstituution syntytaustaa Ruotsissa ja Suomessa sekä leviämistä eri maihin. Kirjassa pyritään vastaamaan siihen, miksi miltei kaikissa Euroopan maissa on nähty tarvetta tällaiselle instituutiolle ja millaisia erilaisia oikeusasiamiesmalleja on olemassa.

Kirjassa analysoidaan oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin tehtävien eroja ja yhtäläisyyksiä. Erikseen tarkastellaan valtioneuvoston valvontaa, joka kuuluu vakiintuneesti nimenomaan oikeuskanslerille. Teoksessa kuvataan kantelujen tutkintaa sekä muita yleisimpiä laillisuusvalvojan toimintamuotoja, kuten omia aloitteita, tarkastuksia eri viranomaisissa, lausuntoasioita, lainsäädäntöesityksiä ja kansainvälistä yhteistyötä. Laillisuusvalvojan työtä tarkastellaan kahdesta näkökulmasta, yhtäältä perus- ja ihmisoikeuksien edistämisen, toisaalta perinteisen laillisuusvalvonnan kannalta.

Erikseen teoksessa käsitellään perustuslainmukaisuuden valvontaa sekä esimerkkien valossa menettelymuotoja niin sanotuissa ministerivastuuasioissa ja valtakunnanoikeudessa.

Oikeusasiamiehen kanslian yhteyteen perustetaan vuonna 2012 toimintansa aloittava Ihmisoikeuskeskus sekä ihmis- oikeusvaltuuskunta. Ihmisoikeusinstituutio on Suomessa aivan uudentyyppinen toimija, jonka on tarkoitus sijoittua lähelle erilaisia kansalaisjärjestöjä. Teoksessa kuvataan ihmisoikeusinstituution tarkoitusta, toimintaperiaatteita ja suhdetta laillisuusvalvontaan.

Laillisuusvalvojien kantelututkintaa koskevia säännöksiä muutettiin vuonna 2011. Teoksessa käsitellään yleisemminkin laillisuusvalvontaympäristön muutoksia ja tulevaisuuden haasteita.