Suomi kulki omaa tietään tultuaan vuonna 1809 liitetyksi autonomisena suuriruhtinaskuntana Venäjän keisarikuntaan. Samaan aikaan syveni kuitenkin myös ymmärrys niistä tekijöistä, jotka yhdistivät Suomea Ruotsiin ja muihin Pohjoismaihin. Lait ja oikeusjärjestelmä, luterilainen usko, kulttuuri ja tiede sekä ruotsin kieli loivat luontevan pohjan yhteyksille. Kansallisarkiston teossarjan kolmannessa osassa tarkastellaan pohjoismaisten suhteiden vaikutusta Suomen itsenäistymiskehitykseen. Skandinavismi, uudistuva kulttuuriajattelu, pohjoismainen sosiaalidemokratia ja monipuolinen
järjestötason yhteistyö muokkasivat yhteiskuntia ja vahvistivat niiden välisiä siteitä.

Teos ja siihen liittyvä Kansallisarkiston näyttely ovat kolmas osa itsenäisyyden juhlavuoden Suomi 100-hanketta.

Finland gick sin egen väg efter att 1809 ha anslutits som ett autonomt storfurstendöme till det ryska kejsardömet. Samtidigt fördjupades emellertid också förståelsen för de faktorer som förenade Finland med Sverige och de övriga Nordiska länderna. Lagstiftningen och rättssystemet, den lutherska tron, kulturen och vetenskapen samt det svenska språket skapade en naturlig grund för kontakterna. I den tredje delen av Riksarkivets bokserie behandlas de nordiska kontakternas inverkan på Finlands utveckling till självständighet. Skandinavismen, nytänkandet på kulturens område, den nordiska socialdemokratin och ett mångsidigt samarbete på organisationsnivå bidrog till att omforma samhällena och förstärkte banden mellan dem.